Tänään se alkaa: jalkapallofanien kuukauden kestävä riemu ja juhla! Jalkapallon maailmanmestaruusturnauksen avausottelussa kohtaavat isäntämaa Etelä-Afrikka ja Meksiko.
Pelaajien ja joukkueiden mahdollisesta menestyksestä ja pelikunnosta huhutaan ja spekuloidaan paljon. Espanjaa povataan mestariksi joukkueen voitettua EM-kultaa kaksi vuotta sitten, mutta riittääkö tähtisikermän taito aina maailmanmestaruuteen asti? Kaikki on mahdollista, mutta helppoa se ei tule olemaan kenellekään.
Henkilökohtaisesti en usko Espanjan enkä myöskään vuonna 2006 maailmanmestaruuden voittaneen Italian MM-kultaan, mutta hyvään menestykseen kylläkin. Mestaruuden - minkä tahansa - uusiminen on aina vaikeaa. Eihän sitä tiedä, vaikka 11.7. pelattavassa finaaliottelussa toisistaan mittaa ottaisivat juuri Espanja ja Italia.
Maailmanmestaruuden toivoisin jäävän Eurooppaan. Kovimmat haastajat eurooppalaisille huippumaille - joiksi voidaan lukea mm. Saksa, Espanja, Englanti, Italia, Ranska ja Hollanti - lienevät eteläamerikkalaiset kestomenestyjät Argentiina ja Brasilia. Monet eivät usko Maradonan luotsaamaan Argentiinan joukkueeseen näissä kisoissa - puhetta on ollut muun muassa siitä, ettei ryhmä osaisi pelata yhteen. Minä en ole Argentiinan tilannetta erityisemmin seurannut, joten kyseisestä asiasta en ole täysin varma.
Jossain määrin toivoisin menestystä myös muillekin kuin näille ns. kestomenestyjille. Esimerkiksi Norsunluurannikko voi Drogban johdolla edetä pitkällekin, mikäli selviää jatkoon jännittävästä G-lohkosta, jossa pelaavat myös Brasilia, Pohjois-Korea sekä Portugali.
Jään odottelemaan yllätyksiä. Futistunnelmaan päästäkseen kannattaa vilkaista Cityn futiskoulu.
PS. Montakohan varoitusta tai ulosajoa näissä kisoissa nähdään kiroilun vuoksi - tuomarit opiskelevat kirosanoja useilla eri kielillä, jotta tietävät hieman, mitä pelaajien suusta pääsee.
11. kesäkuuta 2010
4. kesäkuuta 2010
Suvivirsi viimeistä kertaa
Huomenna lukio päättyy virallisesti. Ylioppilasjuhlat.
PMMP:n Matkalaulua siteeraten:
"niin täydellistä että pelottaa
pelkään että aika ajaa meidät erilleen
mitä sitten teen
mitä sitten teen?"
PMMP:n Matkalaulua siteeraten:
"niin täydellistä että pelottaa
pelkään että aika ajaa meidät erilleen
mitä sitten teen
mitä sitten teen?"
31. toukokuuta 2010
Festariuutisia - iloa ja surua
Aikaisemmin hehkuttamani australialaisen Wolfmother-yhtyeen esiintymiset tulevana kesänä Euroopassa on peruttu - Provinssirockissakin. Olen pettynyt, mutta toivottavasti tilalle saadaan jotain yhtä hienoa, ettei festarilauantain ainoaksi "pakko nähdä" -bändiksi jää A Day to Remember.
Onneksi jotain positiivistäkin musiikkirintamalla: toukokuisen Tavastian esiintymisensä hetkessä loppuunmyynyt Editors saapuu Korson Ankkarockiin elokuussa. Kiitos, kiitos!
Onneksi jotain positiivistäkin musiikkirintamalla: toukokuisen Tavastian esiintymisensä hetkessä loppuunmyynyt Editors saapuu Korson Ankkarockiin elokuussa. Kiitos, kiitos!
25. toukokuuta 2010
Kirjoittaja tarvitsee aikaa
Olen pitänyt kirjoittamisesta peruskoulusta lähtien ja pidän edelleen. Se on yksinkertainen asia ja väline, jolla saa paljon aikaan. Jos haluaa saada enemmän aikaan, on kirjoitettava kehittyäkseen.
Kuudennella luokalla tekemässäni kirjallisuustutkielmassa oli neljä sivua asiaa ja turhanpäiväistä lätinää kirjasta, jonka nimeä en enää muista. Nuo neljä pitkää ja vaikeasti luettavaa sivua olivat kaikki yhtä kappaletta - ei ainuttakaan kappalejakoa. Opettaja kehui työni ja sain arvosanaksi kiitettävän. Olisiko arvosana ollut täysi 10, mikäli olisin osannut erottaa kappaleet toisistaan?
Yläasteen alkupuoliskolla esseistäni ei herunut tyydyttävää parempia arvosanoja, mutta jo kahdeksannella luokalla kuuluin luokkani kärkikastiin äidinkielen esseearvosanoissa mitaten. Mitä tapahtui? Mikä tekijä nosti seiskat yseiksi?
Lukion ensimmäisellä äidinkielen kurssilla opettajani totesi ensimmäisestä esseestäni, että se olisi riittänyt arvosanaan C ylioppilaskirjoituksissa. Nyt lukiessani kyseistä ainetta - ja niitä kaikkia muita kirjoituksiani aina ala-asteen lopulta lähtien - tunnistan vain osan itsestäni: nyt todella huomaan kirjoitustaitoni kehittyneen äärettömän paljon. Onneksi, koska nykyinen taitoni riitti äidinkielen ylioppilaskirjoituksissa arvosanaan eximia, vaikka pelkäsinkin magnaa.
Tekisi mieli hävittää kansioista ja poistaa koneelta kaikki vuosien takaiset kirjoitelmat. Taidan jättää sen homman kuitenkin väliin - ehkä taas jonain päivänä palaan miettimään ala-asteen loppua ja sitä, miksi kappalejako oli 12-vuotiaalle pojalle liian haastava asia.
Kuudennella luokalla tekemässäni kirjallisuustutkielmassa oli neljä sivua asiaa ja turhanpäiväistä lätinää kirjasta, jonka nimeä en enää muista. Nuo neljä pitkää ja vaikeasti luettavaa sivua olivat kaikki yhtä kappaletta - ei ainuttakaan kappalejakoa. Opettaja kehui työni ja sain arvosanaksi kiitettävän. Olisiko arvosana ollut täysi 10, mikäli olisin osannut erottaa kappaleet toisistaan?
Yläasteen alkupuoliskolla esseistäni ei herunut tyydyttävää parempia arvosanoja, mutta jo kahdeksannella luokalla kuuluin luokkani kärkikastiin äidinkielen esseearvosanoissa mitaten. Mitä tapahtui? Mikä tekijä nosti seiskat yseiksi?
Lukion ensimmäisellä äidinkielen kurssilla opettajani totesi ensimmäisestä esseestäni, että se olisi riittänyt arvosanaan C ylioppilaskirjoituksissa. Nyt lukiessani kyseistä ainetta - ja niitä kaikkia muita kirjoituksiani aina ala-asteen lopulta lähtien - tunnistan vain osan itsestäni: nyt todella huomaan kirjoitustaitoni kehittyneen äärettömän paljon. Onneksi, koska nykyinen taitoni riitti äidinkielen ylioppilaskirjoituksissa arvosanaan eximia, vaikka pelkäsinkin magnaa.
Tekisi mieli hävittää kansioista ja poistaa koneelta kaikki vuosien takaiset kirjoitelmat. Taidan jättää sen homman kuitenkin väliin - ehkä taas jonain päivänä palaan miettimään ala-asteen loppua ja sitä, miksi kappalejako oli 12-vuotiaalle pojalle liian haastava asia.
23. toukokuuta 2010
Anssi Kela Tavastialla
Anssi Kela soitti torstaina keikan Tavastialla periaatteella "yleisö maksaa vapaaehtoisen ulospääsymaksun". Tavastia ei ollut täyteenahdattu - paikalla oli noin 350-450 kuuntelijaa - mutta meininki oli mieletön! Ajattelin, että paikalle valuisi enemmän musiikin ystäviä, mutta arki-ilta saattoi verottaa jonkin verran ihmisten saapumista.
Livenä en ole aikaisemmin Anssi Kelaa yhtyeineen päässyt seuraamaan. Odotin astetta rauhallisempaa ja jollain tapaa vaisumpaa musisointia - herran levyt kun eivät ole mistään raskaimmasta päästä. Mutta miten kävikään? Minuun ei ole aikasemmin kolahtanut Nummela-albumin Rouva Ruusunen muuten kuin sanoituksiltaan, mutta Tavastialla biisi oli ehkä keikan parasta antia - sovitus kun oli todella rock! Yllätyin positiivisesti.
Anssi Kela tarjoili myös loistavaa akustista kitarointia: Nummela-albumilta kaikkien tuntema hitti Puistossa oli erittäin onnistunut kaikessa kauneudessaan, sekä yllätyksenä kuultu tulkinta Ronnie James Dion Holy Diveristä toimi akustisesti yllättävän hyvin. Itseäni ei olisi todellakaan haitannut, vaikka akustisesti olisi soitettu enemmänkin kappaleita. Mielestäni akustinen kitara + laulu on aina tunnelmallisempi ja intiimimpi kokemus kuin koko bändin läsnäolo, mutta keikasta täytyy antaa kehuja koko yhtyeelle: kaikilla näytti olevan hyvä meininki, joka tarttui yleisöönkin. Anssin blogitekstiä lainaten: "Yhteislaulu raikui ja käsiä lyötiin rytmikkäästi yhteen, mutta tarvittaessa oltiin myös hiirenhiljaa."
Kaiken hyvän lisäksi konsertti kesti yli kaksi tuntia, eikä se ollut yhtään liian pitkä aika. Kiitos!
Livenä en ole aikaisemmin Anssi Kelaa yhtyeineen päässyt seuraamaan. Odotin astetta rauhallisempaa ja jollain tapaa vaisumpaa musisointia - herran levyt kun eivät ole mistään raskaimmasta päästä. Mutta miten kävikään? Minuun ei ole aikasemmin kolahtanut Nummela-albumin Rouva Ruusunen muuten kuin sanoituksiltaan, mutta Tavastialla biisi oli ehkä keikan parasta antia - sovitus kun oli todella rock! Yllätyin positiivisesti.
Anssi Kela tarjoili myös loistavaa akustista kitarointia: Nummela-albumilta kaikkien tuntema hitti Puistossa oli erittäin onnistunut kaikessa kauneudessaan, sekä yllätyksenä kuultu tulkinta Ronnie James Dion Holy Diveristä toimi akustisesti yllättävän hyvin. Itseäni ei olisi todellakaan haitannut, vaikka akustisesti olisi soitettu enemmänkin kappaleita. Mielestäni akustinen kitara + laulu on aina tunnelmallisempi ja intiimimpi kokemus kuin koko bändin läsnäolo, mutta keikasta täytyy antaa kehuja koko yhtyeelle: kaikilla näytti olevan hyvä meininki, joka tarttui yleisöönkin. Anssin blogitekstiä lainaten: "Yhteislaulu raikui ja käsiä lyötiin rytmikkäästi yhteen, mutta tarvittaessa oltiin myös hiirenhiljaa."
Kaiken hyvän lisäksi konsertti kesti yli kaksi tuntia, eikä se ollut yhtään liian pitkä aika. Kiitos!
11. toukokuuta 2010
Kevään ja kesän musiikkitarjonta
Tänä keväänä ja tulevana kesänä hyvästä musiikista ei ole pulaa.
Suuren yleisön tietoisuuteen noussut The National julkaisi juuri High Violet -albumin, josta kuuntelijat nauttivat ja kriitikot ylistävät. Pakko sanoa, että kyseessä on todellinen mestariteos ja hieno jatko aikasemmalle Boxer-albumille. Suomalaisten harmiksi täytyy todeta, että yhtyettä ei ainakaan tämän hetken tiedoilla tulla näkemään Suomen suvessa. Viime kesän Ankkarockissa The National soitti mainion keikan, mutta itse kuvittelisin nauttivani enemmän kyseisestä yhtyeestä klubikeikalla - toivottavasti se toteutuu jonain päivänä.
Uutta musiikkia ovat julkaisseet myös Lapko, Slash, Ismo Alanko Teholla... lista voisi jatkua vielä pidemmällekin. Kesällä Suomeen saapuu ulkomailta esiintymään muun muassa Wolfmother, Biffy Clyro, Green Day, Midlake, Pendulum ja monet muut suuremmat ja pienemmät yhtyeet.
Se, joka kerkeää kaikki näkemään ja kokemaan, on onnekas. Ja varakas.
Suuren yleisön tietoisuuteen noussut The National julkaisi juuri High Violet -albumin, josta kuuntelijat nauttivat ja kriitikot ylistävät. Pakko sanoa, että kyseessä on todellinen mestariteos ja hieno jatko aikasemmalle Boxer-albumille. Suomalaisten harmiksi täytyy todeta, että yhtyettä ei ainakaan tämän hetken tiedoilla tulla näkemään Suomen suvessa. Viime kesän Ankkarockissa The National soitti mainion keikan, mutta itse kuvittelisin nauttivani enemmän kyseisestä yhtyeestä klubikeikalla - toivottavasti se toteutuu jonain päivänä.
Uutta musiikkia ovat julkaisseet myös Lapko, Slash, Ismo Alanko Teholla... lista voisi jatkua vielä pidemmällekin. Kesällä Suomeen saapuu ulkomailta esiintymään muun muassa Wolfmother, Biffy Clyro, Green Day, Midlake, Pendulum ja monet muut suuremmat ja pienemmät yhtyeet.
Se, joka kerkeää kaikki näkemään ja kokemaan, on onnekas. Ja varakas.
29. huhtikuuta 2010
Positiivinen vesi
Vesisade edistää opiskelua! Auringon paistaessa minä en välttämättä jaksaisi istua koko päivää kotona lukemassa muun muassa Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden tai teoreettisen filosofian pääsykoekirjoja. Sade luo oivan mahdollisuuden mielekkääseen opiskeluun, kun ulos ei viitsi lähteä jollei ole välttämätön tarve.
Minua ei haittaisi, vaikka taivaalta tulisi vettä koko toukokuun ajan: em. pääsykoekirjat olisivat ainakin aktiivisemmassa käytössä.
Jää nähtäväksi, mitä mahdollinen sade saa aikaan huomisille teinien vappuhulinoille Helsingissä. Vaikka sataisikin, Kaivopuisto tuskin on hiljainen.
Minua ei haittaisi, vaikka taivaalta tulisi vettä koko toukokuun ajan: em. pääsykoekirjat olisivat ainakin aktiivisemmassa käytössä.
Jää nähtäväksi, mitä mahdollinen sade saa aikaan huomisille teinien vappuhulinoille Helsingissä. Vaikka sataisikin, Kaivopuisto tuskin on hiljainen.
20. huhtikuuta 2010
Milloin alkaa filosofian opiskelu?
"Mitä on filosofia?" ajattelin 16-vuotiaana ennen ensimmäistä lukion filosofian kurssiani. Joku kertoi sen olevan ajattelua, toinen kirjoittamista - sen syvempiä määritelmiä kukaan ei kertonut, enkä tosin itsekään vaivautunut ottamaan asiasta selvää.
Ensimmäinen filosofian kurssi alkoi ja loppui. Kiinnostukseni heräsi, ja pian oli lukujärjestyksessäni muitakin filosofian kursseja. Juuri nyt tarkastelun alla on Georg Henrik von Wirghtin Logiikka, filosofia ja kieli -teos, joka on pääsykoekirjana Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian tiedekuntaan. Filosofiasta muodostui lukiossa yksi lempiaineistani, mutta miksi vasta lukiossa? Miksei kukaan kertonut minulle filosofiasta ja filosofeista aikaisemmin? En olisi laittanut vastaan!
Nyt asiaan on ehdotettu muutosta: filosofiaa jo ala-asteelle. Kyseinen ehdotus on mielestäni mielenkiintoinen. Lukiossa on vain yksi pakollinen filosofian kurssi, mikä tarkoittaa sitä, ettei aiheessa päästä kovin syvälle. Tosin sama juttu on ainakin psykologiankin kohdalla: yksi pakollinen kurssi lukiossa, minkä jälkeen päätään ei tarvitse aiheella vaivata paitsi halutessaan.
Filosofian liittäminen jo peruskoulun oppimäärään ei olisi mielestäni huono ratkaisu, enkä usko, että siitä olisi mitään haittaakaan. Ala-asteikäiset ovat vielä melko nuoria, mutta ainakin yläasteella homma voisi toimia. Ei tuntimärien tarvitsisi olla isoja; ehkä jo yksi tunti viikossa olisi riittävästi: filosofia kehittäisi nuoren ajattelua ja kenties jopa opettaisi toimimaan joissain tilanteissa oikein väärän sijasta etiikan opiskelun myötä. Kovin syvällistä metafysiikkaa peruskoululaisille tuskin kannattaisi syöttää - aiheeseen kun voi syventyä jatko-opinnoissaan tarkemmin - mutta esimerkiksi juuri etiikan perusteet ja yleisimmät filosofit saattaisi herättää nuorten mielenkiinnon, mikä voisi taas johtaa filosofian opiskelun lisääntymiseen lukiossa. Ainakaan meidän lukiossamme filosofian syventävät kurssit eivät olleet niitä halutuimpia verrattuna muiden reaaliaineiden kursseihin, eikä filosofian kirjoittajien osuus ylioppilaskirjoituksissakaan päätä huimaa. Siis lisää filosofiaa kouluihin!
Filosofia peruskoulussa tarjoiaisi oppilaille loistavan väylän väittelemiseen. Väitteiden ja perustelujen ei tietenkään tarvitsisi olla äärimmäisen syvällisiä, mutta silti väittely varmasti kehittäisi nuorten argumentointikeinoja, joista on varmasti hyötyä jatko-opinnoissa ja tulevaisuudessa muutenkin. Esimerkiksi äidinkielen opettajat ovat monesti sanoneet, että kaikki eivät osaa perustella väitteitään kirjoituksissaan - miksei siis opittaisi seisomaan omien mielipiteiden takana ja perustelemaan niitä jo nuorempana?
Ensimmäinen filosofian kurssi alkoi ja loppui. Kiinnostukseni heräsi, ja pian oli lukujärjestyksessäni muitakin filosofian kursseja. Juuri nyt tarkastelun alla on Georg Henrik von Wirghtin Logiikka, filosofia ja kieli -teos, joka on pääsykoekirjana Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian tiedekuntaan. Filosofiasta muodostui lukiossa yksi lempiaineistani, mutta miksi vasta lukiossa? Miksei kukaan kertonut minulle filosofiasta ja filosofeista aikaisemmin? En olisi laittanut vastaan!
Nyt asiaan on ehdotettu muutosta: filosofiaa jo ala-asteelle. Kyseinen ehdotus on mielestäni mielenkiintoinen. Lukiossa on vain yksi pakollinen filosofian kurssi, mikä tarkoittaa sitä, ettei aiheessa päästä kovin syvälle. Tosin sama juttu on ainakin psykologiankin kohdalla: yksi pakollinen kurssi lukiossa, minkä jälkeen päätään ei tarvitse aiheella vaivata paitsi halutessaan.
Filosofian liittäminen jo peruskoulun oppimäärään ei olisi mielestäni huono ratkaisu, enkä usko, että siitä olisi mitään haittaakaan. Ala-asteikäiset ovat vielä melko nuoria, mutta ainakin yläasteella homma voisi toimia. Ei tuntimärien tarvitsisi olla isoja; ehkä jo yksi tunti viikossa olisi riittävästi: filosofia kehittäisi nuoren ajattelua ja kenties jopa opettaisi toimimaan joissain tilanteissa oikein väärän sijasta etiikan opiskelun myötä. Kovin syvällistä metafysiikkaa peruskoululaisille tuskin kannattaisi syöttää - aiheeseen kun voi syventyä jatko-opinnoissaan tarkemmin - mutta esimerkiksi juuri etiikan perusteet ja yleisimmät filosofit saattaisi herättää nuorten mielenkiinnon, mikä voisi taas johtaa filosofian opiskelun lisääntymiseen lukiossa. Ainakaan meidän lukiossamme filosofian syventävät kurssit eivät olleet niitä halutuimpia verrattuna muiden reaaliaineiden kursseihin, eikä filosofian kirjoittajien osuus ylioppilaskirjoituksissakaan päätä huimaa. Siis lisää filosofiaa kouluihin!
Filosofia peruskoulussa tarjoiaisi oppilaille loistavan väylän väittelemiseen. Väitteiden ja perustelujen ei tietenkään tarvitsisi olla äärimmäisen syvällisiä, mutta silti väittely varmasti kehittäisi nuorten argumentointikeinoja, joista on varmasti hyötyä jatko-opinnoissa ja tulevaisuudessa muutenkin. Esimerkiksi äidinkielen opettajat ovat monesti sanoneet, että kaikki eivät osaa perustella väitteitään kirjoituksissaan - miksei siis opittaisi seisomaan omien mielipiteiden takana ja perustelemaan niitä jo nuorempana?
12. huhtikuuta 2010
Onnellisuus
Ismo Alangon ja Teho Majamäen muodostama duo, Ismo Alanko Teholla, musisoi Helsingissä Tavastialla viime viikolla sekä perjantaina että lauantaina. Itse olin todistamassa lauantain keikkaa ja täytyy heti tähän alkuun todeta, että oli kyllä koko rahan arvoinen parituntinen. Tapahtuma oli loppuunmyyty, joten yleisöä riitti ja yhtye kiitti.
Soittaminen alkoi kaksikon tuoreen Onnellisuus-albumin rauhallisella Hengitä-kappaleella, jonka jälkeen kuultiin niin uusia kuin vanhojakin biisejä ainakin kahden tunnin ajan. Vanhoilla biiseillä en tarkoita Ismo Alanko Teholla -yhtyeen ensimmäisen albumin raitoja, vaan kaikkea Sielun Veljien ja Hassisen koneen ajoilta lähtien. Onnellisuus-albumi oli kuitenkin eniten edustettuna, ja kyseisen albumin esitetyistä biiseistä minuun kolahti parhaiten hieman rokimmat biisit kuten Hullun paperit sekä Sytytä elämä.
En ole aikaisemmin nähnyt tätä duoa livenä, vaikka olen aina heidän musiikistaan pitänyt. He kiertävät tällä hetkellä Suomea kahdestaan, mutta kesän festarikeikoille orkesteri ilmeisesti laajenee - en tiedä kuinka monihenkiseksi - mutta turhaan. Teho Majamäen uskomaton taito rumpujen ja muiden lyömäsoitinten kanssa Ismon lauluun sekä kitaraan/kosketinsoittimiin yhdistettynä on kaikki mitä hyvään rockkonserttiin tarvitaan. Onhan esimerkiksi Sielun Veljien Emil Zatopek esitetty aikoinaan useamman ihmisen voimin, mutta Ismon ja Tehon esittäessä sitä kahdestaan ei siitä mielestäni mitään puuttunut, vaan sovitus toimi todella hyvin.
Konsertista jäi erittäin hyvä fiilis, enkä löydä huonoja asioita muusta kuin yhdestä yleisön seassa heiluneesta liikaa olutta nauttineesta ihmisestä, joka tuntui olevan jossain vaiheessa häiriöksi melko monille. No, keikoilla törmää monesti vastaavanlaisiin tapauksiin, mutta ei heidän takiaan kannata omaa fiilistään pilata - yhtyeen ja yleisön yhdessä synnyttämä meininki on tärkeintä.
Soittaminen alkoi kaksikon tuoreen Onnellisuus-albumin rauhallisella Hengitä-kappaleella, jonka jälkeen kuultiin niin uusia kuin vanhojakin biisejä ainakin kahden tunnin ajan. Vanhoilla biiseillä en tarkoita Ismo Alanko Teholla -yhtyeen ensimmäisen albumin raitoja, vaan kaikkea Sielun Veljien ja Hassisen koneen ajoilta lähtien. Onnellisuus-albumi oli kuitenkin eniten edustettuna, ja kyseisen albumin esitetyistä biiseistä minuun kolahti parhaiten hieman rokimmat biisit kuten Hullun paperit sekä Sytytä elämä.
En ole aikaisemmin nähnyt tätä duoa livenä, vaikka olen aina heidän musiikistaan pitänyt. He kiertävät tällä hetkellä Suomea kahdestaan, mutta kesän festarikeikoille orkesteri ilmeisesti laajenee - en tiedä kuinka monihenkiseksi - mutta turhaan. Teho Majamäen uskomaton taito rumpujen ja muiden lyömäsoitinten kanssa Ismon lauluun sekä kitaraan/kosketinsoittimiin yhdistettynä on kaikki mitä hyvään rockkonserttiin tarvitaan. Onhan esimerkiksi Sielun Veljien Emil Zatopek esitetty aikoinaan useamman ihmisen voimin, mutta Ismon ja Tehon esittäessä sitä kahdestaan ei siitä mielestäni mitään puuttunut, vaan sovitus toimi todella hyvin.
Konsertista jäi erittäin hyvä fiilis, enkä löydä huonoja asioita muusta kuin yhdestä yleisön seassa heiluneesta liikaa olutta nauttineesta ihmisestä, joka tuntui olevan jossain vaiheessa häiriöksi melko monille. No, keikoilla törmää monesti vastaavanlaisiin tapauksiin, mutta ei heidän takiaan kannata omaa fiilistään pilata - yhtyeen ja yleisön yhdessä synnyttämä meininki on tärkeintä.
9. huhtikuuta 2010
Pääsykokeita vai ei?
Yliopistojen pääsykokeiden poistaminen on viime aikoina ollut mediassa esillä. Pääsykokeiden korvaajaa haetaan ylioppilastutkinnosta, mikä ei ole saanut yliopistoja kovin iloisiksi. Helsingin Sanomien mukaan hallitus haluaisi yliopistojen pääsykokeista eroon muutaman vuoden säteellä. Hetkinen, yo-todistuksella suoraan yliopistoon? Ajatellaanpa hetki...
Ylioppilastodistuksen ja -tutkinnon arvokkuudesta voidaan olla montaa mieltä - itselleni se on ainakin tärkeä ja jo saavutus sinänsä, mutta joillekin se saattaa olla vain turhahko paperi. Arvostan suomalaista lukiota ja ylioppilastutkintoa, mutta en niin paljoa, että sen perusteella valittaisiin opiskelijat yliopistoihin.
Lukio ja yliopisto ovat kuitenkin eri tasoisia vaatimuksiltaan, eikä lukion oppimäärän omaksuminen kerro opiskelijan soveltuvuudesta yliopistoon. Minä hyväksyn sen, että esimerkiksi todella hyvällä pitkän matematiikan arvosanalla voidaan ottaa opiskelija yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa suoraan ilman valintakokeita, mutta homma ei toimisi joka alalla: minkä arvosanan perusteella valittaisiin opiskelijat vaikkapa kansantaloustieteen laitokselle? Lukion oppimäärä sisältää vain yhden kurssin taloustietoa, joka sekin on melko pintaraapaisu talouden maailmaan.
En halua sitäkään, että ylioppilastutkinto olisi kokonaan hyödytön yliopistoon pyrkiessä. Nykyinen järjestelmä, jossa hyvät yo-arvosanat antavat lisäpisteitä yliopistohaussa, on mielestäni toimiva: se kannustaa opiskelemaan lukiossa, mutta ei "pakota". Yo-kirjoituksissa epäonnistuessa voi edelleen päästä yliopistoon, mutta miten olisi uuden järjestelmän kanssa? Pitäisikö jatko-opiskelulle sanoa hei hei, jos niitä laudatureja ja eximioita ei todistuksessa olekaan?
Yliopistoon pyrkivät opiskelijat ovat tietääkseni pääsääntöisesti melko motivoituneita opiskelijoita, ja he haluavat todella opiskella menestyäkseen pääsykokeissa. Se kertoo siitä, että he haluavat opiskella juuri sitä alaa. Onkin mielenkiintoista miettiä, eksyisikö opiskelijoita niin sanotusti väärille aloille, jos hyvällä yo-todistuksella voisi käydä "haistelemassa" ilmapiiriä. Sen seurauksena pelkään opiskelujen keskeyttämisprosentin nousevan, koska ihmisten ei tarvitsisi nähdä lukion jälkeen vaivaa päästäkseen opiskelemaan yliopistoon, eli jotkut saattaisivat valita alansa "mennään vaikka tonne"-periaatteella pääsykokeiden puuttumisen johdosta. Ei tarvitsisi olla motivaatiota lukion jälkeen saadakseen opiskelupaikan, mikäli ylioppilastodistus näyttää hyvältä. Pääsykokeissa menestyäkseen täytyy uhrata paljon aikaa kirjojen parissa.
Innolla odotan, mihin suuntaan asia kehittyy. Vaikka itselleni onkin tulossa melko hyvä ylioppilastodistus, olen silti pääsykokeiden puolella. Opiskelijan soveltuvuus tiettyyn oppiaineeseen näkyy paremmin pääsykokeen perusteella kuin lukion arvosanoissa.
Ylioppilastodistuksen ja -tutkinnon arvokkuudesta voidaan olla montaa mieltä - itselleni se on ainakin tärkeä ja jo saavutus sinänsä, mutta joillekin se saattaa olla vain turhahko paperi. Arvostan suomalaista lukiota ja ylioppilastutkintoa, mutta en niin paljoa, että sen perusteella valittaisiin opiskelijat yliopistoihin.
Lukio ja yliopisto ovat kuitenkin eri tasoisia vaatimuksiltaan, eikä lukion oppimäärän omaksuminen kerro opiskelijan soveltuvuudesta yliopistoon. Minä hyväksyn sen, että esimerkiksi todella hyvällä pitkän matematiikan arvosanalla voidaan ottaa opiskelija yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa suoraan ilman valintakokeita, mutta homma ei toimisi joka alalla: minkä arvosanan perusteella valittaisiin opiskelijat vaikkapa kansantaloustieteen laitokselle? Lukion oppimäärä sisältää vain yhden kurssin taloustietoa, joka sekin on melko pintaraapaisu talouden maailmaan.
En halua sitäkään, että ylioppilastutkinto olisi kokonaan hyödytön yliopistoon pyrkiessä. Nykyinen järjestelmä, jossa hyvät yo-arvosanat antavat lisäpisteitä yliopistohaussa, on mielestäni toimiva: se kannustaa opiskelemaan lukiossa, mutta ei "pakota". Yo-kirjoituksissa epäonnistuessa voi edelleen päästä yliopistoon, mutta miten olisi uuden järjestelmän kanssa? Pitäisikö jatko-opiskelulle sanoa hei hei, jos niitä laudatureja ja eximioita ei todistuksessa olekaan?
Yliopistoon pyrkivät opiskelijat ovat tietääkseni pääsääntöisesti melko motivoituneita opiskelijoita, ja he haluavat todella opiskella menestyäkseen pääsykokeissa. Se kertoo siitä, että he haluavat opiskella juuri sitä alaa. Onkin mielenkiintoista miettiä, eksyisikö opiskelijoita niin sanotusti väärille aloille, jos hyvällä yo-todistuksella voisi käydä "haistelemassa" ilmapiiriä. Sen seurauksena pelkään opiskelujen keskeyttämisprosentin nousevan, koska ihmisten ei tarvitsisi nähdä lukion jälkeen vaivaa päästäkseen opiskelemaan yliopistoon, eli jotkut saattaisivat valita alansa "mennään vaikka tonne"-periaatteella pääsykokeiden puuttumisen johdosta. Ei tarvitsisi olla motivaatiota lukion jälkeen saadakseen opiskelupaikan, mikäli ylioppilastodistus näyttää hyvältä. Pääsykokeissa menestyäkseen täytyy uhrata paljon aikaa kirjojen parissa.
Innolla odotan, mihin suuntaan asia kehittyy. Vaikka itselleni onkin tulossa melko hyvä ylioppilastodistus, olen silti pääsykokeiden puolella. Opiskelijan soveltuvuus tiettyyn oppiaineeseen näkyy paremmin pääsykokeen perusteella kuin lukion arvosanoissa.
25. maaliskuuta 2010
Mille festareille?
Suomalaiset musiikkifestarit ovat kiinnittäneet viime aikoina paljon ulkomaalaisia bändejä ohjelmistoihinsa. Kilpailu lienee kovaa niin festareiden kuin yleisönkin osalta.
Ruisrock julkaisi maaliskuun alussa ison osan esiintyjistään. Joukossa on monia maailmanluokan bändejä, mutta mielestäni ohjelmisto jää silti melko vaisuksi, koska suuria yllätyksiä ei ole. 40-vuotisjuhlan kunniaksi odotin jotain muuta, mutta monet varsinkin ulkomaalaisista bändeistä ovat vierailleet Turussa lähivuosina. Yksi mielenkiintoisista nimistä on kuitenkin yhdysvaltalainen punk-yhtye Rise Against, jonka esiintymistä seuraisin varmasti paikalla ollessani. Mutta yksi hyvä ja muutamat "ihan ok"-bändit tuskin saavat minua ensi kesäksi Ruissaloon. Mikäli asiallisia lisäkiinnityksiä vielä ilmenee - harkitsen asiaa uudelleen.
Ilosaarirock ilmoitti tänään kiinnittäneensä Biffy Clyron sekä viimekin kesänä Suomessa vierailleen Faith No Moren. Ei hassumpaa, etenkin Biffy Clyro olisi mielenkiintoinen. FNM ei kuulu suurimpiin suosikkeihini, mutta pidän heidän musiikistaan, eikä viime kesän esiintyminen Ruisrockissa jättänyt kylmäksi. Kyseinen joensuulainen musiikkitapahtuma tarjoilisi myös monia minulle hieman tuntemattomampia artisteja niin koti- kuin ulkomailtakin, mikä on hyvä asia.
Provinssirock lienee tällä hetkellä itselleni se vahvin festariehdokas ensi kesäksi - jos rahasta ei olisi pulaa, niin kiertäisin tietysti kaikki suuret rock-festivaalit. Wolfmother, Pendulum, A Day to Remember ja Rammstein ovat tällä hetkellä hyviä syitä matkustaa Seinäjoelle kesäkuussa.
Kesää odotellen!
Ruisrock julkaisi maaliskuun alussa ison osan esiintyjistään. Joukossa on monia maailmanluokan bändejä, mutta mielestäni ohjelmisto jää silti melko vaisuksi, koska suuria yllätyksiä ei ole. 40-vuotisjuhlan kunniaksi odotin jotain muuta, mutta monet varsinkin ulkomaalaisista bändeistä ovat vierailleet Turussa lähivuosina. Yksi mielenkiintoisista nimistä on kuitenkin yhdysvaltalainen punk-yhtye Rise Against, jonka esiintymistä seuraisin varmasti paikalla ollessani. Mutta yksi hyvä ja muutamat "ihan ok"-bändit tuskin saavat minua ensi kesäksi Ruissaloon. Mikäli asiallisia lisäkiinnityksiä vielä ilmenee - harkitsen asiaa uudelleen.
Ilosaarirock ilmoitti tänään kiinnittäneensä Biffy Clyron sekä viimekin kesänä Suomessa vierailleen Faith No Moren. Ei hassumpaa, etenkin Biffy Clyro olisi mielenkiintoinen. FNM ei kuulu suurimpiin suosikkeihini, mutta pidän heidän musiikistaan, eikä viime kesän esiintyminen Ruisrockissa jättänyt kylmäksi. Kyseinen joensuulainen musiikkitapahtuma tarjoilisi myös monia minulle hieman tuntemattomampia artisteja niin koti- kuin ulkomailtakin, mikä on hyvä asia.
Provinssirock lienee tällä hetkellä itselleni se vahvin festariehdokas ensi kesäksi - jos rahasta ei olisi pulaa, niin kiertäisin tietysti kaikki suuret rock-festivaalit. Wolfmother, Pendulum, A Day to Remember ja Rammstein ovat tällä hetkellä hyviä syitä matkustaa Seinäjoelle kesäkuussa.
Kesää odotellen!
8. maaliskuuta 2010
Alisuoritus
Tekstitaidon alustavat pisteet saavat ärsytyksen ja raivon virtaamaan sisälläni! Sain saman tuloksen kuin preliminäärikokeesta, eli 3 pistettä per tehtävä - ja tavoitteenihan tosiaan oli vähintään 12 pistettä, eli keskimäärin 4 per tehtävä. Toki pistemäärät voivat vielä nousta YTL:ssä, mutta pelkään pahinta. Suuri pettymykseni ja ärsytykseni syntyy siitä, että en yleensä kirjoita näin "huonoin" tuloksin tekstitaidon kokeissa.
Mitä minä nyt teen? Heitän yhteiskuntaopin ja ruotsin kirjat nurkkaan ja kirjoitan. Kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan. Viikon päästä olevassa esseekokeessa on oltava iskussa ja 45 pistettä siitä kokeesta on matalin, mihin voin tässä vaiheessa tyytyä. En aio luovuttaa - haluan sen eximian!
Mitä minä nyt teen? Heitän yhteiskuntaopin ja ruotsin kirjat nurkkaan ja kirjoitan. Kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan. Viikon päästä olevassa esseekokeessa on oltava iskussa ja 45 pistettä siitä kokeesta on matalin, mihin voin tässä vaiheessa tyytyä. En aio luovuttaa - haluan sen eximian!
7. maaliskuuta 2010
Perjantai-illan satoa
Miksi lähes aina viikonloppuiltana bussilla matkustaessani huomaan jonkun juovan jotain alkoholipitoista juomaa bussikuskilta salaa? Jos kuski ei aivan kuuro ole, niin esimerkiksi tölkistä avaamisen yhteydessä kuuluva sihahdus pitäisi kuulua myös kuskille asti, mutta mitäpä sitä peittelemään - en ole aikoihin nähnyt bussikuskien välittävän asiasta. Muutama vuosi sitten näin erään kuskin antavan vaihtoehdot olutta siemailevalle matkustajalle: ulos lähtee joko tölkki tai matkustaja itse. En muista kuinka tilanteessa kävi, mutta bussi seisoi paikallaan melko kauan kyseisen matkustajan vuoksi. Käsittääkseni busseissa on (alkoholi)juomien nauttiminen kielletty, mutta mielestäni kukin saa juoda mitä haluaa, jos siitä ei aiheudu sen suurempaa numeroa eikä sotkua.
Itse en viime viikonloppuna juonut oluitani bussissa vaan eräässä baarissa Helsingissä. Kyseisessä kuppilassa törmäsin yhteen lukiomme opettajaan, mikä oli melkoinen ihme. Toki opettajatkin ovat vain ihmisiä (yllätys, yllätys) ja heillä on vapaa-aikansa, mutta en olisi uskonut tapaavani opettajiani baarissa, jossa itse käyn. Eipä siinä mitään, tunnelma oli vain hieman oudohko ja itselleni uusi. Joskus olen lukenut netistä, että jonkun lukion (jonka nimeä en muista) opiskelijoilla ja opettajilla on tapana silloin tällöin viettää iltaa oluenhuuruisissa merkeissä. En tiedä, onko väitteellä perää, mutta se johtaa kuitenkin kysymykseen "Voiko opettaja olla kaveri?" En aio siihen nyt ottaa kantaa, mutta tulevaisuudessa kenties. Lukijat - te harvat - voitte luonnollisesti esittää mielipiteenne kommentoimalla.
Yöbussilla kotiin tullessani huomasin, etten ollut ilmeisesti perjantai-illan aikana vielä päästänyt syvintä minääni kokonaan esille. Löysin analysoimisen aiheita nimittäin kanssamatkustajien huulista: mitä huulet kertovat ihmisen luonteesta, historiasta ja tulevaisuudesta? Oikea vastaus lienee ei mitään, mutta kellon lähestyessä puolikolmea aamuyöllä ne kertoivat ja paljon. Erilaisten asioiden tarkastelu on aina mielenkiintoista, mutta tämä yllätti jo minutkin... onneksi pysäkkini tuli hyvin nopeasti.
Itse en viime viikonloppuna juonut oluitani bussissa vaan eräässä baarissa Helsingissä. Kyseisessä kuppilassa törmäsin yhteen lukiomme opettajaan, mikä oli melkoinen ihme. Toki opettajatkin ovat vain ihmisiä (yllätys, yllätys) ja heillä on vapaa-aikansa, mutta en olisi uskonut tapaavani opettajiani baarissa, jossa itse käyn. Eipä siinä mitään, tunnelma oli vain hieman oudohko ja itselleni uusi. Joskus olen lukenut netistä, että jonkun lukion (jonka nimeä en muista) opiskelijoilla ja opettajilla on tapana silloin tällöin viettää iltaa oluenhuuruisissa merkeissä. En tiedä, onko väitteellä perää, mutta se johtaa kuitenkin kysymykseen "Voiko opettaja olla kaveri?" En aio siihen nyt ottaa kantaa, mutta tulevaisuudessa kenties. Lukijat - te harvat - voitte luonnollisesti esittää mielipiteenne kommentoimalla.
Yöbussilla kotiin tullessani huomasin, etten ollut ilmeisesti perjantai-illan aikana vielä päästänyt syvintä minääni kokonaan esille. Löysin analysoimisen aiheita nimittäin kanssamatkustajien huulista: mitä huulet kertovat ihmisen luonteesta, historiasta ja tulevaisuudesta? Oikea vastaus lienee ei mitään, mutta kellon lähestyessä puolikolmea aamuyöllä ne kertoivat ja paljon. Erilaisten asioiden tarkastelu on aina mielenkiintoista, mutta tämä yllätti jo minutkin... onneksi pysäkkini tuli hyvin nopeasti.
26. helmikuuta 2010
Runon kirjoittamisesta ja lukemisesta
Mielestäni runous on kirjallisuuden ehkä hienoin muoto. Se antaa kirjoittajalle vapaat kädet, ja lukijalla on vapaus tulkita runoa miten tahansa. Runot kertovat yleensä niin vähin sanoin äärimmäisen paljon asiaa, ettei ole mielestäni toista taiteen lajia, joka pystyisi samaan. Yksi sana voi kääntää kaiken päälaelleen ja muuttaa koko runon merkityksen. Siksi minä luen runoja mielelläni - ja kirjoitan itsekin joskus.
Kun minä kirjoitan runoja, pyrin tietoisesti välttämään säännöllistä runomittaa. Mielestäni runoissa on enemmän syvyyttä ja mielenkiintoa, jos säkeistöt ja säkeet ovat eri mittaisia. Myös runon asettelu on tärkeä asia: sisennetyt säkeet tai jopa säkeistöt saattavat antaa runolle eri merkityksiä ja saavat lukijan pohtimaan entistä enemmän. Sisennetyt osat runossa voivat myös luoda erilaisen rytmin. Olen huomannut omista runoistani syntyvän usein "hitaita", mutta pidän runoista, jotka ovat osittain hitaita ja toisinaan taas nopeita.
Runoillessani käytän todella harvoin loppusointuja, enkä alkusointujakaan kovin tietoisesti yleensä viljele. Kuten jo aikasemmasta voi kenties päätellä, olen modernin runouden ystävä. Epäsäännöllisen pituiset säkeistöt ja säkeet tekevät runosta mielenkiintoisen ja ehkä jopa mielekkäämmän lukea. Minulla on tapana kyllästyä runoon, jos kaikki säkeistöt noudattavat tiettyä mittaa ja säkeistöjä on turhan paljon.
Suosikki runoteokseni lienee Arno Kotron Sanovat sitä rakkaudeksi. Kotro on taitava kielenkäyttäjä ja kirjoittaa tavallisista asioista erittäin mielenkiintoisesti. Uskoisin kaikkien (modernin) runouden ystävien tutustuneen Kotron runoihin, joten niitä tuskin tarvitsee tässä hirveästi mainostaa.
Runoilkaa! Antakaa ajatuksen lentää! Se on avartavaa ja mielenkiintoista.
Kun minä kirjoitan runoja, pyrin tietoisesti välttämään säännöllistä runomittaa. Mielestäni runoissa on enemmän syvyyttä ja mielenkiintoa, jos säkeistöt ja säkeet ovat eri mittaisia. Myös runon asettelu on tärkeä asia: sisennetyt säkeet tai jopa säkeistöt saattavat antaa runolle eri merkityksiä ja saavat lukijan pohtimaan entistä enemmän. Sisennetyt osat runossa voivat myös luoda erilaisen rytmin. Olen huomannut omista runoistani syntyvän usein "hitaita", mutta pidän runoista, jotka ovat osittain hitaita ja toisinaan taas nopeita.
Runoillessani käytän todella harvoin loppusointuja, enkä alkusointujakaan kovin tietoisesti yleensä viljele. Kuten jo aikasemmasta voi kenties päätellä, olen modernin runouden ystävä. Epäsäännöllisen pituiset säkeistöt ja säkeet tekevät runosta mielenkiintoisen ja ehkä jopa mielekkäämmän lukea. Minulla on tapana kyllästyä runoon, jos kaikki säkeistöt noudattavat tiettyä mittaa ja säkeistöjä on turhan paljon.
Suosikki runoteokseni lienee Arno Kotron Sanovat sitä rakkaudeksi. Kotro on taitava kielenkäyttäjä ja kirjoittaa tavallisista asioista erittäin mielenkiintoisesti. Uskoisin kaikkien (modernin) runouden ystävien tutustuneen Kotron runoihin, joten niitä tuskin tarvitsee tässä hirveästi mainostaa.
Runoilkaa! Antakaa ajatuksen lentää! Se on avartavaa ja mielenkiintoista.
18. helmikuuta 2010
Porkkanaa lautasella
Kouluissa tarjottavan kasvisruoan määrä jakaa ihmisten mielipiteitä. Joidenkin mielestä on kohtuutonta tarjota pelkkää kasvisruokaa kouluissa yhtenä päivänä viikossa, kun taas toisten mielestä se on äärimmäisen hyvä ajatus. Ainakin Helsingin kaupunginvaltuusto on hyväksynyt viikottaisen kasvisruokapäivän, mikä ei mielestäni ole ainakaan huono asia.
En muista peruskouluajoiltani, kuinka paljon meillä tarjottiin kasvisruokaa keskimäärin viikossa, mutta ei sitä ainakaan päivittäin saanut. Toisin on asia ollut lukiossani: joka päivä on saanut valita joko liha- tai kasvisvaihtoehdon. Itse olen ollut siihen todella tyytyväinen. Vaikka kotona ei aina tule tehtyä kasvisruokaa, niin koulussa olen syönyt sitä useasti. Yksinkertainen syy siihen on, että koulussani tarjottava kasvisruokavaihtoehto on usein vaikuttanut paremmalta ja mielenkiintoisemmaltakin kuin vastaava lihavaihtoehto.
Aina ei tietenkään ole mahdollista tarjota joka päivä kahta eri ruokavaihtoehtoa, koska se saattaa tulla kalliiksi. Mutta jos se olisi joka koulussa mahdollista, niin kannattaisin ehdottomasti joka päivälle kahta eri ruokavaihtoehtoa - en usko vannoutuneidenkaan lihansyöjien aina valitsevan sitä perinteistä liharuokaa, jos tarjolla on jotain maukasta kasvisruokaa. En sitten tiedä, miten koululaiset suhtautuvat tähän viikottaiseen "pakko-kasvisruokaan", toivottavasti syövät ennemmin kuin jättävät syömättä. Taitaa olla muuten niin, että lukioajoiltani top 3-kouluruokalistallani on kaksi kasvisruokaa ja yksi liharuoka, vaikka kotona syön useimmin siis lihaisampaa murkinaa.
En usko, että kasvisruokapäivällä yritetään "käännyttää" ketään syömään pelkkää kasvisruokaa, mutta totta kai on hyvä syödä monipuolisesti. Tuomas Vimma kirjoittaa mainion vertauksen City.fi:n blogissa: "Eikä se, että pyrin olemaan juomatta väkeviä sunnuntaisin tarkoita sitä, että minusta olisi pikku hiljaa tulossa absolutisti."
En muista peruskouluajoiltani, kuinka paljon meillä tarjottiin kasvisruokaa keskimäärin viikossa, mutta ei sitä ainakaan päivittäin saanut. Toisin on asia ollut lukiossani: joka päivä on saanut valita joko liha- tai kasvisvaihtoehdon. Itse olen ollut siihen todella tyytyväinen. Vaikka kotona ei aina tule tehtyä kasvisruokaa, niin koulussa olen syönyt sitä useasti. Yksinkertainen syy siihen on, että koulussani tarjottava kasvisruokavaihtoehto on usein vaikuttanut paremmalta ja mielenkiintoisemmaltakin kuin vastaava lihavaihtoehto.
Aina ei tietenkään ole mahdollista tarjota joka päivä kahta eri ruokavaihtoehtoa, koska se saattaa tulla kalliiksi. Mutta jos se olisi joka koulussa mahdollista, niin kannattaisin ehdottomasti joka päivälle kahta eri ruokavaihtoehtoa - en usko vannoutuneidenkaan lihansyöjien aina valitsevan sitä perinteistä liharuokaa, jos tarjolla on jotain maukasta kasvisruokaa. En sitten tiedä, miten koululaiset suhtautuvat tähän viikottaiseen "pakko-kasvisruokaan", toivottavasti syövät ennemmin kuin jättävät syömättä. Taitaa olla muuten niin, että lukioajoiltani top 3-kouluruokalistallani on kaksi kasvisruokaa ja yksi liharuoka, vaikka kotona syön useimmin siis lihaisampaa murkinaa.
En usko, että kasvisruokapäivällä yritetään "käännyttää" ketään syömään pelkkää kasvisruokaa, mutta totta kai on hyvä syödä monipuolisesti. Tuomas Vimma kirjoittaa mainion vertauksen City.fi:n blogissa: "Eikä se, että pyrin olemaan juomatta väkeviä sunnuntaisin tarkoita sitä, että minusta olisi pikku hiljaa tulossa absolutisti."
10. helmikuuta 2010
Tekstitaidot pian koetuksella
Äidinkielen tekstitaidon koe lähestyy uhkaavasti. Tänään saamani preliminäärikokeen tuloksen perusteella parannettavaa on vielä: 9 pistettä kolmesta tehtävästä on aivan liian vähän maksimipistemäärän ollessa 18. Jos saan 4 pistettä tehtävää kohden, olen tyytyväinen. Silloin mahdollisuuteni päästä tavoitteeseeni - siis arvosanan E kirjoittaminen äidinkielestä - on entistä suurempi. Viimeisin aineistoesseeni pistemäärä oli 50, joten jos sen tasoisen esseen pystyn kirjoittamaan maaliskuussakin niin kaikki on kohdallaan.
Viime päivinä olen viettänyt kirjastossa melko paljon aikaa, kuten myös muut ikäiseni lukiolaiset. Tänäänkin lukusalissa melkeimpä jokaisella näytti olevan jokin äidinkielen kirja tarkastelun alla. Eikä ihme, onhan ne retoriset keinot, argumentaatiotavat ja muut sellaiset osattava ylihuomenna! Minulla itselläni on tällä hetkellä melko varma olo perjantaita ajatellen, mutta monilla tutuillani ei. Niin, olisiko silloin kursseilla kannattanut tehdä ne tehtävät kunnolla? Onneksi olen opiskellut koko lukioajan suht aktiivisesti, ettei ennen yo-kirjoituksia iske hirveä paniikki ja pänttäämisen tarve.
On muuten kummallista, että kirjastossa lukiessani minua häiritsee pieninkin ääni - jalan paukuttaminen lattiaan, vieressä istuvan liian äänekäs hengitys, läppärillä työskentely yms. - mutta kotona lukiessani oppikirjoja voin aivan huoletta soittaa stereoillani musiikkia. Yhtenä päivänä kirjaston lukusaliin tuli mölyämään ilmeisesti ranskalaisia opiskelijoita, joten oli lähdettävä sieltä. Suomenkielinen HILJAISUUS-lappunen ei näemmä saanut viestiään perille, ja minun muutaman vuoden takaisista ranskan opinnoista on muistissa enää muutama hassu lause, joilla ei saa kyllä minkäänlaista yhteyttä keneenkään.
Liian kova ja raskas musiikki opiskelun ohella aiheuttaa toki äärimmäistä häiriötä myös, mutta esimerkiksi The Nationalin kaltainen rauhallinen musisointi on ihan ok. Sad songs for dirty lovers äsken mainitulta orkesterilta on soinut viime päivät melko aktiivisesti. Se on mainio albumi, joskin se poikkeaa mielestäni todella paljon mm. yhtyeen vuonna 2007 julkaisemasta Boxer -albumista. Boxer kuulostaa jokseenkin kunnianhimoisemmalta ja ammattimaisemmalta, eikä sinänsä ihme, koska se on julkaistu useita vuosia myöhemmin kuin Sad songs for dirty lovers.
Perjantain koetta innolla odotellessa.
Viime päivinä olen viettänyt kirjastossa melko paljon aikaa, kuten myös muut ikäiseni lukiolaiset. Tänäänkin lukusalissa melkeimpä jokaisella näytti olevan jokin äidinkielen kirja tarkastelun alla. Eikä ihme, onhan ne retoriset keinot, argumentaatiotavat ja muut sellaiset osattava ylihuomenna! Minulla itselläni on tällä hetkellä melko varma olo perjantaita ajatellen, mutta monilla tutuillani ei. Niin, olisiko silloin kursseilla kannattanut tehdä ne tehtävät kunnolla? Onneksi olen opiskellut koko lukioajan suht aktiivisesti, ettei ennen yo-kirjoituksia iske hirveä paniikki ja pänttäämisen tarve.
On muuten kummallista, että kirjastossa lukiessani minua häiritsee pieninkin ääni - jalan paukuttaminen lattiaan, vieressä istuvan liian äänekäs hengitys, läppärillä työskentely yms. - mutta kotona lukiessani oppikirjoja voin aivan huoletta soittaa stereoillani musiikkia. Yhtenä päivänä kirjaston lukusaliin tuli mölyämään ilmeisesti ranskalaisia opiskelijoita, joten oli lähdettävä sieltä. Suomenkielinen HILJAISUUS-lappunen ei näemmä saanut viestiään perille, ja minun muutaman vuoden takaisista ranskan opinnoista on muistissa enää muutama hassu lause, joilla ei saa kyllä minkäänlaista yhteyttä keneenkään.
Liian kova ja raskas musiikki opiskelun ohella aiheuttaa toki äärimmäistä häiriötä myös, mutta esimerkiksi The Nationalin kaltainen rauhallinen musisointi on ihan ok. Sad songs for dirty lovers äsken mainitulta orkesterilta on soinut viime päivät melko aktiivisesti. Se on mainio albumi, joskin se poikkeaa mielestäni todella paljon mm. yhtyeen vuonna 2007 julkaisemasta Boxer -albumista. Boxer kuulostaa jokseenkin kunnianhimoisemmalta ja ammattimaisemmalta, eikä sinänsä ihme, koska se on julkaistu useita vuosia myöhemmin kuin Sad songs for dirty lovers.
Perjantain koetta innolla odotellessa.
5. helmikuuta 2010
Trappistes Rochefort 8
Korkkasin hetki sitten ensimmäistä kertaa belgialaisen Trappistes Rochefort 8 oluen. Vahvuudeltaan se on 9,2% ja väriltään suht tumma. Tuoppiin kaataessani oluesta tuli vaahtoa enemmän kuin tarpeeksi, mikä ei tosin haitannut, mutta yllätti.
Kyseisen oluen vahvuus hieman hirvitti, koska vahvin olut, jota olen aikaisemmin juonut, on pyörinyt 7%:n kieppeillä. Olut tuoksahti jokseenkin makealle, ehkä hieman pesuaineelle... mutta onneksi maku ei ainakaan liittynyt pesuaineeseen mitenkään - ihan kelpo tavaraa nimittäin. On tämä sen verran vahvaa kuitenkin, ettei tätä samalla tahdilla juoda kuin esimerkiksi tavallista keskiolutta.
En osaa arvioida tätä suuntaan enkä toiseen. Keskinkertaista, jos jotain on sanottava. Ehkä tätä tulee ostettua joskus toistekin.
Kyseisen oluen vahvuus hieman hirvitti, koska vahvin olut, jota olen aikaisemmin juonut, on pyörinyt 7%:n kieppeillä. Olut tuoksahti jokseenkin makealle, ehkä hieman pesuaineelle... mutta onneksi maku ei ainakaan liittynyt pesuaineeseen mitenkään - ihan kelpo tavaraa nimittäin. On tämä sen verran vahvaa kuitenkin, ettei tätä samalla tahdilla juoda kuin esimerkiksi tavallista keskiolutta.
En osaa arvioida tätä suuntaan enkä toiseen. Keskinkertaista, jos jotain on sanottava. Ehkä tätä tulee ostettua joskus toistekin.
Wolfmother Suomeen!
Australialainen rock-yhtye Wolfmother soittaa ensimmäistä kertaa Suomessa ensi kesän Provinssirockissa. Sama festivaali julkaisi myös muutaman muun ensi kesänä esiintyvän bändin, jotka tosin eivät minua kiinnosta lainkaan.
Mutta siis: Wolfmother! Provinssirock kiinnostaisi muutenkin käydä katsastamassa tulevana kesänä, ja nyt kun sinne näyttää tulevan vielä yksi lempiyhtyeistäni niin johan olisi juhlat! Joku taisi jossain kirjoittaa, että Wolfmother ei olisi minkään päivän pääesiintyjä... kai sinne on tulossa sitten vieläkin isompia staroja. Ehkäpä Kings of Leon tai Guns n' Roses? Gunnareiden tosin huhutaan esiintyvän kesäkuun alussa Helsingissä, joten Provinssirock jäänee väliin - mutta toivottavasti ei! Olisi myös mukava fiilistellä brittiläistä Editorsia livenä, koska lippu Tavastian toukokuiselle keikalle jäi saamatta.
Sitten kun Provinssi- ja Ilosaarirock ovat julkaisseet ison osan esiintyjistään, alkaa punnitseminen niiden festareiden välillä. Tottakai suuntaan jälleen Ruisrockiin, jos siellä on ns. pakko-nähdä-bändejä, mutta vaihtelun vuoksi haluaisin käydä jossain muuallakin.
Esiintyjäjulkaisuja odotellessa.
Mutta siis: Wolfmother! Provinssirock kiinnostaisi muutenkin käydä katsastamassa tulevana kesänä, ja nyt kun sinne näyttää tulevan vielä yksi lempiyhtyeistäni niin johan olisi juhlat! Joku taisi jossain kirjoittaa, että Wolfmother ei olisi minkään päivän pääesiintyjä... kai sinne on tulossa sitten vieläkin isompia staroja. Ehkäpä Kings of Leon tai Guns n' Roses? Gunnareiden tosin huhutaan esiintyvän kesäkuun alussa Helsingissä, joten Provinssirock jäänee väliin - mutta toivottavasti ei! Olisi myös mukava fiilistellä brittiläistä Editorsia livenä, koska lippu Tavastian toukokuiselle keikalle jäi saamatta.
Sitten kun Provinssi- ja Ilosaarirock ovat julkaisseet ison osan esiintyjistään, alkaa punnitseminen niiden festareiden välillä. Tottakai suuntaan jälleen Ruisrockiin, jos siellä on ns. pakko-nähdä-bändejä, mutta vaihtelun vuoksi haluaisin käydä jossain muuallakin.
Esiintyjäjulkaisuja odotellessa.
1. helmikuuta 2010
Lukemisen aloittaminen ja sen vaikeus
Kalenterissani lukee tämän päivän kohdalla isolla: "ALOITA LUKEMINEN". Ylioppilaskirjoitukset lähenevät uhkaavasti, äidinkielen tekstitaidon koe on jo ensi viikolla. Mitä? Ensi viikolla! Tekstitaito ei ole minulla se vahvin osa-alue, mutta silti äidinkielen arvosanatavoitteeni ei ole vähempää kuin eximia. Se on realistinen ja mahdollinen, mutta ei itsestäänselvyys - ainakaan itsentäänselvyys-asenteella ei saa lähteä kilpailuun mukaan, koska silloin en todennäköisesti saavuta haluamaani.
Mutta niin, se lukeminen. "Aloita lukeminen" on ohjeena suoraan sanottuna huono: mitä minun oikein pitäisi lukea? Tarkempi lukusuunnitelma jokaiselle päivälle lienee parempi. Jos kalenterissa lukisi jokaisen päivän kohdalla vain "Lue", olisin pulassa. Lukisin sitä ja tätä ja vähän tota. Yritän ryhdistäytyä, mutta onhan tässä vielä 1,5 kuukautta aikaa niihin tärkeimpiin kokeisiin... ja pitäisi käydä levykaupoissa ja elokuvalippujakin on käyttämättä... uusia vaatteita pitäisi ostaa... kyllähän lukemisen kerkeää aloittaa aina seuraavana päivänä! Mutta tuleeko sitä silloin aloitettua? Ei.
Johtopäätös: tänään kirjastoon viettämään laatuaikaa yhteiskuntaopin kirjan kanssa.
Mutta niin, se lukeminen. "Aloita lukeminen" on ohjeena suoraan sanottuna huono: mitä minun oikein pitäisi lukea? Tarkempi lukusuunnitelma jokaiselle päivälle lienee parempi. Jos kalenterissa lukisi jokaisen päivän kohdalla vain "Lue", olisin pulassa. Lukisin sitä ja tätä ja vähän tota. Yritän ryhdistäytyä, mutta onhan tässä vielä 1,5 kuukautta aikaa niihin tärkeimpiin kokeisiin... ja pitäisi käydä levykaupoissa ja elokuvalippujakin on käyttämättä... uusia vaatteita pitäisi ostaa... kyllähän lukemisen kerkeää aloittaa aina seuraavana päivänä! Mutta tuleeko sitä silloin aloitettua? Ei.
Johtopäätös: tänään kirjastoon viettämään laatuaikaa yhteiskuntaopin kirjan kanssa.
31. tammikuuta 2010
Uusia tuttavuuksia viinirintamalla
Löysin uuden suosikkini alle 7 euron punaviineistä! Portugalilainen Portada on keskitäyteläistä ja todella helposti lähestyttävää, sillä maku on mielestäni sopiva niillekin, jotka eivät muuten punaviineistä niin hirveästi pitäisikään. Hintakin on tosiaan alle 7 euroa, joten aion varmasti ostaa Portadaa uudestaankin.
Sen sijaan eräs ranskalainen kuiva valkoviini oli jokseenkin pettymys, mutta plussaa viini saa tyylikkäästä ja muista erottuvasta pullon muodosta! Tietääkö kukaan mistä viinistä on kyse?
Sen sijaan eräs ranskalainen kuiva valkoviini oli jokseenkin pettymys, mutta plussaa viini saa tyylikkäästä ja muista erottuvasta pullon muodosta! Tietääkö kukaan mistä viinistä on kyse?
29. tammikuuta 2010
Biisien sanoituksista
Ihmisillä on eri syitä kuunnella musiikkia: joku haluaa vain kuulla soitinten pauhaavan, toiselle tärkeintä ovat sanoitukset. Itse arvostan kumpaakin äsken mainituista - eritoten jos ne soundaavat hyvin yhteen. Mutta yhtä asiaa en helposti sulata: huonoja sanoituksia. Jos biisissä on loistavat lyriikat, mutta en pidä siitä muuten, on suotavampaa vain lukea biisiä kuin runoa ja jättää musiikki kokonaan pois. Toisaalta, on olemassa monia menevämpiä rock-biisejä, joissa en keskity niinkään teksteihin vaan musiikkiin ja hyvään meininkiin.
Mitkä sitten määritellään hyviksi sanoituksiksi, on täysin mielipidekysymys. Omasta mielestäni hyvissä sanoituksissa täytyy olla hieman tulkinnanvaraa - tai jopa niin paljon etten ymmärrä niistä mitään pitkään aikaan. Useasti tulee koettua pitkänkin ajan päästä biisin ensikuuntelukerrasta "ahaa!"-elämyksiä, kun biisi aukenee aivan uudella tavalla. Viime aikoina olen kuunnellut paljon Ismo Alankoa ja keskittynyt hänen teksteihinsä, joista todella pidän. Mielestäni hän kirjoittaa aivan omaa kieltään, eikä vastaavaa löydy Suomesta.
Hyvät sanoitukset voivat olla mielestäni myös selkeästi etenevä tarina, mikäli se toimii. "Toimii" on taas tässä tapauksessa melko kiistanalainen sana, koska kaikki eivät ajattele samoin - oh, what a surprise! Esimerkiksi Anssi Kelan biiseistä löytyy upeita tarinoita, joita jaksaa kuunnella uudelleen ja uudelleen vielä vuosienkin jälkeen - toivottavasti kaikki tietävät esimerkiksi biisit Mikan faijan BMW, Rock-unelma ja Rouva Ruusunen. Kelan uusin albumi Aukio on kokonaisuudessaan yksi tarina, joka mielestäni toimii. Jos et ole kuunnellut, suosittelen!
Mitkä sitten määritellään hyviksi sanoituksiksi, on täysin mielipidekysymys. Omasta mielestäni hyvissä sanoituksissa täytyy olla hieman tulkinnanvaraa - tai jopa niin paljon etten ymmärrä niistä mitään pitkään aikaan. Useasti tulee koettua pitkänkin ajan päästä biisin ensikuuntelukerrasta "ahaa!"-elämyksiä, kun biisi aukenee aivan uudella tavalla. Viime aikoina olen kuunnellut paljon Ismo Alankoa ja keskittynyt hänen teksteihinsä, joista todella pidän. Mielestäni hän kirjoittaa aivan omaa kieltään, eikä vastaavaa löydy Suomesta.
Hyvät sanoitukset voivat olla mielestäni myös selkeästi etenevä tarina, mikäli se toimii. "Toimii" on taas tässä tapauksessa melko kiistanalainen sana, koska kaikki eivät ajattele samoin - oh, what a surprise! Esimerkiksi Anssi Kelan biiseistä löytyy upeita tarinoita, joita jaksaa kuunnella uudelleen ja uudelleen vielä vuosienkin jälkeen - toivottavasti kaikki tietävät esimerkiksi biisit Mikan faijan BMW, Rock-unelma ja Rouva Ruusunen. Kelan uusin albumi Aukio on kokonaisuudessaan yksi tarina, joka mielestäni toimii. Jos et ole kuunnellut, suosittelen!
20. tammikuuta 2010
Meilläpä ei ole saunaa
Yleensä puhutaan saunaoluesta. Itsekin käytän sitä käsitettä, mikäli otan olutta saunassa tai sen jälkeen. Saunan jälkeen nautittu huurteinen saakin oluen maistumaan paremmalta kuin koskaan - mutta meilläpä ei ole saunaa, joten ristin juuri tämänkertaisen olutelämykseni suihkuolueksi! Onhan se vähän.. no, joo.
Tänään ajattelin suunnata Helsinkiin tarkistamaan paikan nimeltä Ruma. "Ruma, ei paha!" mainostetaan nettisivuilla. Toivottavasti kyseinen ravintola on juuri sellainen kuin mielikuvani olettaa, koska silloin se olisi oikein mainio paikka. Arviota ehkä parin päivän sisällä!
Tänään ajattelin suunnata Helsinkiin tarkistamaan paikan nimeltä Ruma. "Ruma, ei paha!" mainostetaan nettisivuilla. Toivottavasti kyseinen ravintola on juuri sellainen kuin mielikuvani olettaa, koska silloin se olisi oikein mainio paikka. Arviota ehkä parin päivän sisällä!
17. tammikuuta 2010
Lapko @ Virgin Oil Co.
Perjantaina 15.1. kävin ensimmäistä kertaa fiilistelemässä suomalaista alternative rock -yhtye Lapkoa livenä. Keikka oli Virgin Oilissa, jossa en ollut aikasemmin käynyt, mutta jonne menen varmasti uudelleen. Lapkon live-esiintymisestä ja keikkapaikasta jäi erittäin hyvä fiilis.
Lapko oli energinen alusta asti ja laulaja Ville Maljan johdolla koko bändi oli hyvin positiivinen ilmestys. Sellaiset keikat ovat niitä huonoimpia, jolloin bändin jäsenillä on kiire pois lavalta - niitäkin on valitettavasti osunut kohdalle. Perjantaina sellaista ei kuitenkaan ilmennyt, ja Malja kuulosti livenä vähintään yhtä persoonalliselta kuin levyilläkin.
Oli ilo kuulla tänä keväänä julkaistavalta albumiltakin muutama kappale. Uusien biisien nimistä minulla ei ole tietoa, mutta niiden perusteella tuleva levy on vähintään todella hyvä - tai kuten itse Malja sanoi: heidän paras levynsä. Odotan innolla kyseistä levyä ja toivon, että se on parempi kuin vuonna 2006 julkaistu Scandal - koska silloin se todella olisi parasta Lapkolta!
Jos tämä bändi esiintyy kesällä festareilla, joihin minulla on pääsylippu, en epäile ettenkö heiluisi yleisön joukossa.
Lapko oli energinen alusta asti ja laulaja Ville Maljan johdolla koko bändi oli hyvin positiivinen ilmestys. Sellaiset keikat ovat niitä huonoimpia, jolloin bändin jäsenillä on kiire pois lavalta - niitäkin on valitettavasti osunut kohdalle. Perjantaina sellaista ei kuitenkaan ilmennyt, ja Malja kuulosti livenä vähintään yhtä persoonalliselta kuin levyilläkin.
Oli ilo kuulla tänä keväänä julkaistavalta albumiltakin muutama kappale. Uusien biisien nimistä minulla ei ole tietoa, mutta niiden perusteella tuleva levy on vähintään todella hyvä - tai kuten itse Malja sanoi: heidän paras levynsä. Odotan innolla kyseistä levyä ja toivon, että se on parempi kuin vuonna 2006 julkaistu Scandal - koska silloin se todella olisi parasta Lapkolta!
Jos tämä bändi esiintyy kesällä festareilla, joihin minulla on pääsylippu, en epäile ettenkö heiluisi yleisön joukossa.
7. tammikuuta 2010
Päivän viisaus
Taloustiedon luennolla opittua: "- - kun lyö päätä tiiliseinään, tiiliseinä voittaa. Mitäpä sitä muiden virheistä oppimaan."
4. tammikuuta 2010
2010
Joulu on jouluiltu ja vuosikymmen vaihtui. Muistan kun lapsena joulua odotti ja odotti, lahjapapereihin käärittyjä juttuja ei malttanut jättää rauhaan. Sellaista fiilistä ei enää ole - harmi. Lapsuuden joulut olivat minulle yleensä vuoden kohokohtia. Toki minä edelleenkin nautin hyvästä jouluruoasta ja muusta kivasta, mutta tänä jouluna joulukuusikin vaihtui tekokuuseen. Tyhmää! Se ei edes tuoksu millekään! Eikä havuset liiemmin karise lattialle! Oi, kuinka typerää.
Uusi vuosi vaihtui olutravintoloita kierrellen ja uusiin (erikois)oluisiin tutustuen. Leffe Blonde oli ehkä jokseenkin liian makeaa minun maakuuni, mutta esimerkiksi Sierra Nevada Pale Ale maistui mainiosti.
Tässä vaiheessa kissallani on kova pyrkimys näppäimistölle, joten annettakoon senkin lähettää terveisensä:
'äåF-Äå+´´´´´´´´´´´´´´*#3+++++++
Vaikka minä ja ystäväni, joiden kanssa vietin vuodenvaihtumista, olemmekin kaikki 18-19-vuotiaita, pääsemme yleensä tavallisena viikonloppuiltana myös ravintoloihin joissa ikärajana on 20 vuotta. Uutena vuotena baareilla vaikutti olevan tiukempi linja ikärajojen suhteen; asiaa ei ollut paikkoihin, jotka olivat k20. Toisaalta ymmärrettävää, mutta eivätpä ne paikat, joihin yritimme, edes olleet kovin täynnä... No, onneksi ilta kuitenkin onnistui loistavasti ja vuosi vaihdettiin kunnialla.
Onnellisempaa ja parempaa vuotta 2010 kaikille!
Uusi vuosi vaihtui olutravintoloita kierrellen ja uusiin (erikois)oluisiin tutustuen. Leffe Blonde oli ehkä jokseenkin liian makeaa minun maakuuni, mutta esimerkiksi Sierra Nevada Pale Ale maistui mainiosti.
Tässä vaiheessa kissallani on kova pyrkimys näppäimistölle, joten annettakoon senkin lähettää terveisensä:
'äåF-Äå+´´´´´´´´´´´´´´*#3+++++++
Vaikka minä ja ystäväni, joiden kanssa vietin vuodenvaihtumista, olemmekin kaikki 18-19-vuotiaita, pääsemme yleensä tavallisena viikonloppuiltana myös ravintoloihin joissa ikärajana on 20 vuotta. Uutena vuotena baareilla vaikutti olevan tiukempi linja ikärajojen suhteen; asiaa ei ollut paikkoihin, jotka olivat k20. Toisaalta ymmärrettävää, mutta eivätpä ne paikat, joihin yritimme, edes olleet kovin täynnä... No, onneksi ilta kuitenkin onnistui loistavasti ja vuosi vaihdettiin kunnialla.
Onnellisempaa ja parempaa vuotta 2010 kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)