Älä tule kylmä talvi, tule lämmin kesä...

Vanha, pian elinkaarensa päähän tuleva polkupyörä liukuu tasaisen varmasti alas loivaa ja kesäisen kuivaa alamäkeä ilta-auringon vielä paistaessa. Nappikuulokkeista soi ehkä Tehosekoittimen Asfaltti polttaa ja nenään kantautuu kesän tuoksu.

Tiedättekö sen tunteen? Sitä minä kaipaan juuri nyt - kyllä, jouluaaton ollessa pian ovella. No mutta, minähän olenkin aina ollut enemmän kesäihminen!

Suomalaista musisointia parhaimmillaan

Talven keskellä kylmiä väreitä kehossani aiheuttaa jäätävän sään lisäksi mm. seuraava video:

Tehosekoitin Ruisrockissa 2009: Meni rahahommat pieleen & Kaikki nuoret tyypit

Meininki oli mieletön!

Kyseinen video ei ole minun kuvaamani, joten kiitän kuvaajaa suuresti. Itselleni Tehosekoittimen näkeminen livenä oli yksi viime kesän kohokohdista.

Musiikkia joka paikkaan

Joululoma lähenee, mutta työt jatkuvat. Kevään ylioppilaskokeet eivät anna armoa - enää muutama hassu kuukausi niihin. Äidinkielen tekstitaidon koe taitaa olla jo helmikuussa, mikäli nuori muistini ei aivan väärässä ole. Tällä hetkellä pitäisi olla kirjoittamassa äidinkielen 9. kurssin esseetä, jonka aiheeksi valitsin jälleen kerran jotain musiikkiin liittyvää.

Samalla tulinkin miettineeksi, että mistä kaikista aiheista olenkaan lukion aikana kirjoittanut äidinkielen esseitä. Musiikki nousi frekvenssilistani kärkisijalle, mistä en ole lainkaan yllättynyt. Kyseisestä aiheesta on vaan niin helppo kirjoittaa monipuolisesti asiaa. Muut suosimani aiheet ovat liittyneet jollain tapaa urheiluun, opiskeluun ja mediaan. Toivon, että tulevan kevään ylioppilaskokeessakin pääsisin kirjoittamaan aiheesta, joka liittyy musiikkiin tai johonkin mediailmiöön tms. Tottakai on pystyttävä kirjoittamaan myös muista aiheista. Uskonkin, että vaihtoehdoista löytyy useampi aihe, joista voisin kirjoittaa - ainakin aikaisempien yo-kokeiden kohdalla on ollut niin.

Itse kirjoitan keväällä neljä ainetta ylioppilaskokeissa, äidinkielen lisäksi englannin, ruotsin sekä yhteiskuntaopin. Syksyllä kirjoitin - tai siis laskin - lyhyestä matematiikasta E:n. Äidinkieli pelottaa eniten, eikä vähiten sen vuoksi, että siitä tavoittelen vähintään arvosanaa E. Jos tekstitaidon koe menee nappiin ja esseestä tulee sellaiset pisteet kuin tavallisesti, niin eximian ei pitäisi olla ongelma. Mutta riittääkö kuuden tunnin aika itseäni miellyttävän esseen kirjoittamiseen? Saa nähdä miten käy.

Asiasta toiseen: festarikuume iski. Kesää odotellessa.

Päivä omaalomaa - jälleen...

Tauko. Englannin esseen kirjoittamisessa on hyvä pitää pieni tauko ja täyttää kahvikuppi. Jostain syystä myös Blogger yllättäen avautui, mikä tuskin edistää koulutöitäni. Hetkinen, miksi edes olen kirjoittamasssa englannin esseetä kotona keskiviikkona klo 11.43, vaikka kouluakin olisi? Lämmin peitto ja rauhallinen yksin oleminen tuntuivat aamulla parhaalta idealta.

Tällä hetkellä elämä tuntuu miltei täydelliseltä. Tässä elämäntilanteessa kyllä, mutta myös juuri tällä kyseisellä hetkellä, kun naputtelen tätä blogimerkintää. Kaikki tuntuu rauhalliselta, eikä ole kiire minnekään. Oppitunnilla pitäisi kyllä olla, mutta omaatuntoani ei häiritse muutama viaton poissaolo - pääasia ettei niitä tule liikaa. Kaupunki näyttää aivan erilaiselta nyt ja neljän tunnin kuluttua, jolloin suuri osa ihmisistä on matkalla töistä kotiin tai jonnekin. Juuri nyt autotie on hiljainen, eikä kävelijöitäkään ole hirveästi liikkeellä. Ehkä rauhallinen olotilani johtuu osittain siitä.

Nyt loppui ajatus, palaan englannin tehtävän pariin.

Punaviinin kaipuu

Tuli tässä juuri mieleen, että en ole juonut tilkkaakaan viiniä ainakaan pariin viikkoon. Nyt on sellainen tunne, että viikonlopun juhlissa punaviini tulee näyttelemään suurta osaa. Chileläistä, ehkäpä. Toisaalta voisi kokeilla jotain uutta jostain päin Eurooppaa - vaikka omat suosikkiviinini ovatkin Chilestä kotoisin.

Taidetta, musiikkia vai taidemusiikkia?

Aamulla herätessäni laitoin ensimmäiseksi stereot päälle ja The Nationalin Boxer-albumin (joka on ollut kovassa kulutuksessa viime aikoina muutenkin) soimaan. Koulumatkalla mp3-soittimeni tarjosi korvilleni Rammsteinia sekä parin biisin verran Mewiä. Illemmalla kotona Kings of Leonia ja - jälleen kerran - The Nationalia. Kaiken huipuksi olen tässä illan aikana yrittänyt etsiä uusia, minulle tuntemattomampia bändejä/artisteja ja tutustua niiden musiikkiin - Neil Young sekä Editors kuulostivat mainiolta.

Äskeisestä voi huomata, että elämäni on toisinaan erittäin musiikkipainotteista. Jotkut päivät, kuten tämä, kuluvat miltei kokonaan musiikin parissa, mutta joinain päivinä jätän stereot kokonaan rauhaan. Musiikki saa minut yleensä paremmalle tuulelle ja se antaa ajattelemisen aiheita. Ajattelu ja pohtiminen ovat mukavia asioita, miksipä en siis kuuntelisi musiikkia! Vaikka olenkin joskus päiviäkin kuuntelematta musiikkia lainkaan, niin musiikiton viikko kuulostaisi jo turhan hurjalta.

Äidinkielen tunnilla keskusteltiin taiteesta; mikä voidaan määritellä taiteeksi ja missä kulkee taiteen ja ei-taiteen raja? Kysymykset ovat mielestäni sen verran abstrakteja, että mielipiteitä on varmasti yhtä monta kuin mielipiteen ilmaisijaakin. Joku sanoi, ettei musiikki kuulu taiteen piiriin. Vastalause!

Mielestäni musiikista ei voi puhua kuin se olisi vain yksi, "osiin jakautumaton esine". Musiikki jakautuu genreihin ja niiden alagenreihin ja niin edelleen, kyllähän te tiedätte. Sama koskee myös esimerkiksi kuvataidetta, sillä erityyliset teokset määritellään eri kategorioihin. Joku toinen pitää tietynlaisia maalauksia taiteena, toinen ei. Minä pidän jotakin musiikkia taiteena, mutta en toki kaikkea - jotkut ihmiset eivät ilmeisesti pidä minkäänlaista musiikkia taiteena. Omasta mielestäni oivalliset lyriikat sekä hieno sävellys voivat olla taidetta - itse asiassa jos biisissä on osuva sanoitus ja se on hyvin sovitettu mainioon sävellykseen, niin sehän on taidetta parhaimmillaan! Sanoituksien tulkitseminen voi olla taidetta. Musiikillista taidetta voi mielestäni esiintyä sekä cd-levyillä että livekeikoilla.

Voiko musiikki olla taidetta sinun mielestäsi? Mikä tekee tai ei tee musiikista taidetta?

PS. Ihmettelin, että miksi kursivoin bändien nimet tässä tekstissä, mutta olkoon nyt sitten...

Ensi kesän festareita odotellessa

Sähköpostilaatikkooni saapui tällä viikolla postia, joka tuo mieleeni minun mielestäni viime kesän ehdottomasti parhaan tapahtuman: Ruisrockin. Ensi kesän festareille myydään jo kolmen päivän joululippuja. Vaikka esiintyjiä ei olekaan vielä julkistettu, tekisi mieleni ostaa lippu jo nyt! En usko hyvistä esiintyjistä kuitenkaan olevan pulaa ensi kesänäkään, koska kyseinen festari viettää 40-vuotisjuhliaan.

Kesän 2009 Ruisrock oli itselleni mitä mainioin kokemus - loistavimmat keikat tuli nähtyä nimenomaan Ruissalossa hyvän seuran kanssa. Mieleenpainuvimmat esitykset lienevät Mewin mahtava yöllinen valoshow sekä Tehosekoittimen asennetta ja energisyyttä puhkuva esiintyminen. Tosin eipä sovi vähätellä Volbeatin tai The Soundsin keikkojakaan! Harmittaa hieman, että Mewin Helsingin konsertti jäi näkemättä tässä kuussa.

Livemusiikki on mielestäni yksi musiikin parhaita "ominaisuuksia" - bändin läsnäolo ja soittimien paukuttaminen lavalla, kuuntelijoiden edessä, tuo musiikin lähemmäksi kuulijaa kuin tavallinen cd-levy. Lähes poikkeuksetta artisteilla on myös hyvä meininki lavalla, mikä välittyy yleisöönkin saaden sen nauttimaan musiikista entistä enemmän.

Hohhoijaa, toivoisin talven olevan jo ohi ja kevään vaihtuvan kesäksi, koska silloin on taas festareiden aika! Näillä näkymin ensi kesän suunnitelmissa olisi ainakin Ruisrock, ja rahatilanteen salliessa kenties joku toinenkin, nähtäväksi jää miten käy. Onneksi talvellakin saa kuulla bändejä livenä, kuten esimerkiksi 4. joulukuuta Hardcore Superstar Tavastialla! Sitä minä odotan.

Koeviikoista

Tällainen tunne on ollut kai muutaman kerran aikaisemminkin: koeviikko meneillään, mutta minä istun läppäri sylissäni sängylläni ja vietän ns. lomaa. Mikäs tässä, tee maistuu ja huominen yhteiskuntaopin kurssikoe saa aikaan pientä paniikkia. Yhteiskuntaoppi on yksi suosikkiaineistani. En tiedä johtuuko juuri siitä, että kyseisen aineen kokeet myös aiheuttavat usein eniten huolenaiheita. Tässä jaksossa kurssikirja ei ole ollut liian aktiivisessa käytössä vapaa-ajalla - kenties siitä johtuu, että kurssin asiat ovat hieman hukassa. No, onhan tässä huomiseen asti aikaa...

Koeviikot tuntuvat nykyään jotenkin löysiltä. Asiaan vaikuttaa toki se, että kurssit vähenee lukion loppua kohden, mutta muutenkin. Lukion alussa koeviikko oli aikaa, jolloin paniikki oli miltei käsinkosketeltavaa. Nyt pari vuotta myöhemmin en oikeastaan stressaa enää. Kuluvan vuoden syksyn ylioppilaskirjoitukset ehkä vaikuttivat asiaan, tosin en tiedä miksi. Kirjoitusten jälkeen kaikki on vaan tuntunut astetta helpommalta.

Onneksi tämä on toiseksi viimeinen koeviikkoni lukiossa. Sitten edessä on kevään yo-kirjoitukset, joiden jälkeen en tiedä mitä teen. Haluaisin päästä jo yliopistoon, mutta tällä hetkellä minua kiinnostaa turhankin moni oppiaine, enkä osaa päättää mitä haluaisin opiskella. Toivottavasti asiat valkenisivat hieman tässä talven aikana, jottei tarvitsisi viettää turhia välivuosia.

Jospa nyt tarttuisin YH4-kurssin kirjaan ja muistiinpanoihin.

Tämä ei ole muotiblogi

Suomen Lukiolaisten Liiton jäsenlehden Improbaturin taannoisessa numerossa kirjoitettiin jokunen sana muotiblogeista. Tähän väliin todettakoon, että minulla ei tällä hetkellä ole kyseistä lehteä eikä artikkelia käsissäni, joten en valitettavasti pysty siteeraamaan ketään enkä mainitsemaan kirjoittajan nimeä. Uskoisin jokaisen meistä ymmärtävän muotiblogin käsitteen (ainakin pintapuolisesti): blogin ylläpitäjä esittelee päivän vaatetustaan ja uusimpia vaatehankintoja. Muistelisin Improbaturissa mainittaneen, että muotiblogit ovat kaikki melko samanlaisia, varsinkin jos kirjoittajat ostavat vaatteensa samoista kaupoista kuin iso osa muistakin ihmisistä.

Olen samaa mieltä. Netti on pullollaan blogeja, joiden merkinnät ovat hyvin samantyylisiä toistensa kanssa. Törmäsin muotiblogeja selaillessani muutamaan blogiin, joissa oli esitelty täysin samanlaisia vaatteita. Vaikka minua kiinnostaa muoti ja trendit yleensäkin hyvin suuresti, en koe saavani suurimmasta osasta muotiblogeja oikeastaan mitään irti. Mieltymyksensä jokaisella - kai heilläkin on oma, uskollinen lukijakuntansa.

Minä itse en koskaan perustaisi blogia omistaen sitä pelkästään muodille. En osta vaatteitani järin harvinaisista kaupoista, enkä näinollen koe tarvetta esitellä muille samoja vaatteita, joita heillä itselläänkin mahdollisesti jo on. Sen sijaan jos vaikkapa tekisin itse vaatteeni tai ne olisivat muuten vain uniikkeja, voisin tuoda niitä esille myös blogissani. Mutta ei, en usko että sitä tulee koskaan Julkinen minä -blogissa tapahtumaan.

Hyvä blogin lukija, kirjoita asiasta mielipiteesi kommentteihin! Erilaisia näkemyksiä olisi kiva ottaa vastaan, koska en ole oikeastaan kenenkään kanssa tästä asiasta milloinkaan keskustellut tai väitellyt. Kiitos ja anteeksi.