Aikaisemmin hehkuttamani australialaisen Wolfmother-yhtyeen esiintymiset tulevana kesänä Euroopassa on peruttu - Provinssirockissakin. Olen pettynyt, mutta toivottavasti tilalle saadaan jotain yhtä hienoa, ettei festarilauantain ainoaksi "pakko nähdä" -bändiksi jää A Day to Remember.
Onneksi jotain positiivistäkin musiikkirintamalla: toukokuisen Tavastian esiintymisensä hetkessä loppuunmyynyt Editors saapuu Korson Ankkarockiin elokuussa. Kiitos, kiitos!
31. toukokuuta 2010
25. toukokuuta 2010
Kirjoittaja tarvitsee aikaa
Olen pitänyt kirjoittamisesta peruskoulusta lähtien ja pidän edelleen. Se on yksinkertainen asia ja väline, jolla saa paljon aikaan. Jos haluaa saada enemmän aikaan, on kirjoitettava kehittyäkseen.
Kuudennella luokalla tekemässäni kirjallisuustutkielmassa oli neljä sivua asiaa ja turhanpäiväistä lätinää kirjasta, jonka nimeä en enää muista. Nuo neljä pitkää ja vaikeasti luettavaa sivua olivat kaikki yhtä kappaletta - ei ainuttakaan kappalejakoa. Opettaja kehui työni ja sain arvosanaksi kiitettävän. Olisiko arvosana ollut täysi 10, mikäli olisin osannut erottaa kappaleet toisistaan?
Yläasteen alkupuoliskolla esseistäni ei herunut tyydyttävää parempia arvosanoja, mutta jo kahdeksannella luokalla kuuluin luokkani kärkikastiin äidinkielen esseearvosanoissa mitaten. Mitä tapahtui? Mikä tekijä nosti seiskat yseiksi?
Lukion ensimmäisellä äidinkielen kurssilla opettajani totesi ensimmäisestä esseestäni, että se olisi riittänyt arvosanaan C ylioppilaskirjoituksissa. Nyt lukiessani kyseistä ainetta - ja niitä kaikkia muita kirjoituksiani aina ala-asteen lopulta lähtien - tunnistan vain osan itsestäni: nyt todella huomaan kirjoitustaitoni kehittyneen äärettömän paljon. Onneksi, koska nykyinen taitoni riitti äidinkielen ylioppilaskirjoituksissa arvosanaan eximia, vaikka pelkäsinkin magnaa.
Tekisi mieli hävittää kansioista ja poistaa koneelta kaikki vuosien takaiset kirjoitelmat. Taidan jättää sen homman kuitenkin väliin - ehkä taas jonain päivänä palaan miettimään ala-asteen loppua ja sitä, miksi kappalejako oli 12-vuotiaalle pojalle liian haastava asia.
Kuudennella luokalla tekemässäni kirjallisuustutkielmassa oli neljä sivua asiaa ja turhanpäiväistä lätinää kirjasta, jonka nimeä en enää muista. Nuo neljä pitkää ja vaikeasti luettavaa sivua olivat kaikki yhtä kappaletta - ei ainuttakaan kappalejakoa. Opettaja kehui työni ja sain arvosanaksi kiitettävän. Olisiko arvosana ollut täysi 10, mikäli olisin osannut erottaa kappaleet toisistaan?
Yläasteen alkupuoliskolla esseistäni ei herunut tyydyttävää parempia arvosanoja, mutta jo kahdeksannella luokalla kuuluin luokkani kärkikastiin äidinkielen esseearvosanoissa mitaten. Mitä tapahtui? Mikä tekijä nosti seiskat yseiksi?
Lukion ensimmäisellä äidinkielen kurssilla opettajani totesi ensimmäisestä esseestäni, että se olisi riittänyt arvosanaan C ylioppilaskirjoituksissa. Nyt lukiessani kyseistä ainetta - ja niitä kaikkia muita kirjoituksiani aina ala-asteen lopulta lähtien - tunnistan vain osan itsestäni: nyt todella huomaan kirjoitustaitoni kehittyneen äärettömän paljon. Onneksi, koska nykyinen taitoni riitti äidinkielen ylioppilaskirjoituksissa arvosanaan eximia, vaikka pelkäsinkin magnaa.
Tekisi mieli hävittää kansioista ja poistaa koneelta kaikki vuosien takaiset kirjoitelmat. Taidan jättää sen homman kuitenkin väliin - ehkä taas jonain päivänä palaan miettimään ala-asteen loppua ja sitä, miksi kappalejako oli 12-vuotiaalle pojalle liian haastava asia.
23. toukokuuta 2010
Anssi Kela Tavastialla
Anssi Kela soitti torstaina keikan Tavastialla periaatteella "yleisö maksaa vapaaehtoisen ulospääsymaksun". Tavastia ei ollut täyteenahdattu - paikalla oli noin 350-450 kuuntelijaa - mutta meininki oli mieletön! Ajattelin, että paikalle valuisi enemmän musiikin ystäviä, mutta arki-ilta saattoi verottaa jonkin verran ihmisten saapumista.
Livenä en ole aikaisemmin Anssi Kelaa yhtyeineen päässyt seuraamaan. Odotin astetta rauhallisempaa ja jollain tapaa vaisumpaa musisointia - herran levyt kun eivät ole mistään raskaimmasta päästä. Mutta miten kävikään? Minuun ei ole aikasemmin kolahtanut Nummela-albumin Rouva Ruusunen muuten kuin sanoituksiltaan, mutta Tavastialla biisi oli ehkä keikan parasta antia - sovitus kun oli todella rock! Yllätyin positiivisesti.
Anssi Kela tarjoili myös loistavaa akustista kitarointia: Nummela-albumilta kaikkien tuntema hitti Puistossa oli erittäin onnistunut kaikessa kauneudessaan, sekä yllätyksenä kuultu tulkinta Ronnie James Dion Holy Diveristä toimi akustisesti yllättävän hyvin. Itseäni ei olisi todellakaan haitannut, vaikka akustisesti olisi soitettu enemmänkin kappaleita. Mielestäni akustinen kitara + laulu on aina tunnelmallisempi ja intiimimpi kokemus kuin koko bändin läsnäolo, mutta keikasta täytyy antaa kehuja koko yhtyeelle: kaikilla näytti olevan hyvä meininki, joka tarttui yleisöönkin. Anssin blogitekstiä lainaten: "Yhteislaulu raikui ja käsiä lyötiin rytmikkäästi yhteen, mutta tarvittaessa oltiin myös hiirenhiljaa."
Kaiken hyvän lisäksi konsertti kesti yli kaksi tuntia, eikä se ollut yhtään liian pitkä aika. Kiitos!
Livenä en ole aikaisemmin Anssi Kelaa yhtyeineen päässyt seuraamaan. Odotin astetta rauhallisempaa ja jollain tapaa vaisumpaa musisointia - herran levyt kun eivät ole mistään raskaimmasta päästä. Mutta miten kävikään? Minuun ei ole aikasemmin kolahtanut Nummela-albumin Rouva Ruusunen muuten kuin sanoituksiltaan, mutta Tavastialla biisi oli ehkä keikan parasta antia - sovitus kun oli todella rock! Yllätyin positiivisesti.
Anssi Kela tarjoili myös loistavaa akustista kitarointia: Nummela-albumilta kaikkien tuntema hitti Puistossa oli erittäin onnistunut kaikessa kauneudessaan, sekä yllätyksenä kuultu tulkinta Ronnie James Dion Holy Diveristä toimi akustisesti yllättävän hyvin. Itseäni ei olisi todellakaan haitannut, vaikka akustisesti olisi soitettu enemmänkin kappaleita. Mielestäni akustinen kitara + laulu on aina tunnelmallisempi ja intiimimpi kokemus kuin koko bändin läsnäolo, mutta keikasta täytyy antaa kehuja koko yhtyeelle: kaikilla näytti olevan hyvä meininki, joka tarttui yleisöönkin. Anssin blogitekstiä lainaten: "Yhteislaulu raikui ja käsiä lyötiin rytmikkäästi yhteen, mutta tarvittaessa oltiin myös hiirenhiljaa."
Kaiken hyvän lisäksi konsertti kesti yli kaksi tuntia, eikä se ollut yhtään liian pitkä aika. Kiitos!
11. toukokuuta 2010
Kevään ja kesän musiikkitarjonta
Tänä keväänä ja tulevana kesänä hyvästä musiikista ei ole pulaa.
Suuren yleisön tietoisuuteen noussut The National julkaisi juuri High Violet -albumin, josta kuuntelijat nauttivat ja kriitikot ylistävät. Pakko sanoa, että kyseessä on todellinen mestariteos ja hieno jatko aikasemmalle Boxer-albumille. Suomalaisten harmiksi täytyy todeta, että yhtyettä ei ainakaan tämän hetken tiedoilla tulla näkemään Suomen suvessa. Viime kesän Ankkarockissa The National soitti mainion keikan, mutta itse kuvittelisin nauttivani enemmän kyseisestä yhtyeestä klubikeikalla - toivottavasti se toteutuu jonain päivänä.
Uutta musiikkia ovat julkaisseet myös Lapko, Slash, Ismo Alanko Teholla... lista voisi jatkua vielä pidemmällekin. Kesällä Suomeen saapuu ulkomailta esiintymään muun muassa Wolfmother, Biffy Clyro, Green Day, Midlake, Pendulum ja monet muut suuremmat ja pienemmät yhtyeet.
Se, joka kerkeää kaikki näkemään ja kokemaan, on onnekas. Ja varakas.
Suuren yleisön tietoisuuteen noussut The National julkaisi juuri High Violet -albumin, josta kuuntelijat nauttivat ja kriitikot ylistävät. Pakko sanoa, että kyseessä on todellinen mestariteos ja hieno jatko aikasemmalle Boxer-albumille. Suomalaisten harmiksi täytyy todeta, että yhtyettä ei ainakaan tämän hetken tiedoilla tulla näkemään Suomen suvessa. Viime kesän Ankkarockissa The National soitti mainion keikan, mutta itse kuvittelisin nauttivani enemmän kyseisestä yhtyeestä klubikeikalla - toivottavasti se toteutuu jonain päivänä.
Uutta musiikkia ovat julkaisseet myös Lapko, Slash, Ismo Alanko Teholla... lista voisi jatkua vielä pidemmällekin. Kesällä Suomeen saapuu ulkomailta esiintymään muun muassa Wolfmother, Biffy Clyro, Green Day, Midlake, Pendulum ja monet muut suuremmat ja pienemmät yhtyeet.
Se, joka kerkeää kaikki näkemään ja kokemaan, on onnekas. Ja varakas.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)