Anssi Kela soitti torstaina keikan Tavastialla periaatteella "yleisö maksaa vapaaehtoisen ulospääsymaksun". Tavastia ei ollut täyteenahdattu - paikalla oli noin 350-450 kuuntelijaa - mutta meininki oli mieletön! Ajattelin, että paikalle valuisi enemmän musiikin ystäviä, mutta arki-ilta saattoi verottaa jonkin verran ihmisten saapumista.
Livenä en ole aikaisemmin Anssi Kelaa yhtyeineen päässyt seuraamaan. Odotin astetta rauhallisempaa ja jollain tapaa vaisumpaa musisointia - herran levyt kun eivät ole mistään raskaimmasta päästä. Mutta miten kävikään? Minuun ei ole aikasemmin kolahtanut Nummela-albumin Rouva Ruusunen muuten kuin sanoituksiltaan, mutta Tavastialla biisi oli ehkä keikan parasta antia - sovitus kun oli todella rock! Yllätyin positiivisesti.
Anssi Kela tarjoili myös loistavaa akustista kitarointia: Nummela-albumilta kaikkien tuntema hitti Puistossa oli erittäin onnistunut kaikessa kauneudessaan, sekä yllätyksenä kuultu tulkinta Ronnie James Dion Holy Diveristä toimi akustisesti yllättävän hyvin. Itseäni ei olisi todellakaan haitannut, vaikka akustisesti olisi soitettu enemmänkin kappaleita. Mielestäni akustinen kitara + laulu on aina tunnelmallisempi ja intiimimpi kokemus kuin koko bändin läsnäolo, mutta keikasta täytyy antaa kehuja koko yhtyeelle: kaikilla näytti olevan hyvä meininki, joka tarttui yleisöönkin. Anssin blogitekstiä lainaten: "Yhteislaulu raikui ja käsiä lyötiin rytmikkäästi yhteen, mutta tarvittaessa oltiin myös hiirenhiljaa."
Kaiken hyvän lisäksi konsertti kesti yli kaksi tuntia, eikä se ollut yhtään liian pitkä aika. Kiitos!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste musiikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste musiikki. Näytä kaikki tekstit
23. toukokuuta 2010
11. toukokuuta 2010
Kevään ja kesän musiikkitarjonta
Tänä keväänä ja tulevana kesänä hyvästä musiikista ei ole pulaa.
Suuren yleisön tietoisuuteen noussut The National julkaisi juuri High Violet -albumin, josta kuuntelijat nauttivat ja kriitikot ylistävät. Pakko sanoa, että kyseessä on todellinen mestariteos ja hieno jatko aikasemmalle Boxer-albumille. Suomalaisten harmiksi täytyy todeta, että yhtyettä ei ainakaan tämän hetken tiedoilla tulla näkemään Suomen suvessa. Viime kesän Ankkarockissa The National soitti mainion keikan, mutta itse kuvittelisin nauttivani enemmän kyseisestä yhtyeestä klubikeikalla - toivottavasti se toteutuu jonain päivänä.
Uutta musiikkia ovat julkaisseet myös Lapko, Slash, Ismo Alanko Teholla... lista voisi jatkua vielä pidemmällekin. Kesällä Suomeen saapuu ulkomailta esiintymään muun muassa Wolfmother, Biffy Clyro, Green Day, Midlake, Pendulum ja monet muut suuremmat ja pienemmät yhtyeet.
Se, joka kerkeää kaikki näkemään ja kokemaan, on onnekas. Ja varakas.
Suuren yleisön tietoisuuteen noussut The National julkaisi juuri High Violet -albumin, josta kuuntelijat nauttivat ja kriitikot ylistävät. Pakko sanoa, että kyseessä on todellinen mestariteos ja hieno jatko aikasemmalle Boxer-albumille. Suomalaisten harmiksi täytyy todeta, että yhtyettä ei ainakaan tämän hetken tiedoilla tulla näkemään Suomen suvessa. Viime kesän Ankkarockissa The National soitti mainion keikan, mutta itse kuvittelisin nauttivani enemmän kyseisestä yhtyeestä klubikeikalla - toivottavasti se toteutuu jonain päivänä.
Uutta musiikkia ovat julkaisseet myös Lapko, Slash, Ismo Alanko Teholla... lista voisi jatkua vielä pidemmällekin. Kesällä Suomeen saapuu ulkomailta esiintymään muun muassa Wolfmother, Biffy Clyro, Green Day, Midlake, Pendulum ja monet muut suuremmat ja pienemmät yhtyeet.
Se, joka kerkeää kaikki näkemään ja kokemaan, on onnekas. Ja varakas.
12. huhtikuuta 2010
Onnellisuus
Ismo Alangon ja Teho Majamäen muodostama duo, Ismo Alanko Teholla, musisoi Helsingissä Tavastialla viime viikolla sekä perjantaina että lauantaina. Itse olin todistamassa lauantain keikkaa ja täytyy heti tähän alkuun todeta, että oli kyllä koko rahan arvoinen parituntinen. Tapahtuma oli loppuunmyyty, joten yleisöä riitti ja yhtye kiitti.
Soittaminen alkoi kaksikon tuoreen Onnellisuus-albumin rauhallisella Hengitä-kappaleella, jonka jälkeen kuultiin niin uusia kuin vanhojakin biisejä ainakin kahden tunnin ajan. Vanhoilla biiseillä en tarkoita Ismo Alanko Teholla -yhtyeen ensimmäisen albumin raitoja, vaan kaikkea Sielun Veljien ja Hassisen koneen ajoilta lähtien. Onnellisuus-albumi oli kuitenkin eniten edustettuna, ja kyseisen albumin esitetyistä biiseistä minuun kolahti parhaiten hieman rokimmat biisit kuten Hullun paperit sekä Sytytä elämä.
En ole aikaisemmin nähnyt tätä duoa livenä, vaikka olen aina heidän musiikistaan pitänyt. He kiertävät tällä hetkellä Suomea kahdestaan, mutta kesän festarikeikoille orkesteri ilmeisesti laajenee - en tiedä kuinka monihenkiseksi - mutta turhaan. Teho Majamäen uskomaton taito rumpujen ja muiden lyömäsoitinten kanssa Ismon lauluun sekä kitaraan/kosketinsoittimiin yhdistettynä on kaikki mitä hyvään rockkonserttiin tarvitaan. Onhan esimerkiksi Sielun Veljien Emil Zatopek esitetty aikoinaan useamman ihmisen voimin, mutta Ismon ja Tehon esittäessä sitä kahdestaan ei siitä mielestäni mitään puuttunut, vaan sovitus toimi todella hyvin.
Konsertista jäi erittäin hyvä fiilis, enkä löydä huonoja asioita muusta kuin yhdestä yleisön seassa heiluneesta liikaa olutta nauttineesta ihmisestä, joka tuntui olevan jossain vaiheessa häiriöksi melko monille. No, keikoilla törmää monesti vastaavanlaisiin tapauksiin, mutta ei heidän takiaan kannata omaa fiilistään pilata - yhtyeen ja yleisön yhdessä synnyttämä meininki on tärkeintä.
Soittaminen alkoi kaksikon tuoreen Onnellisuus-albumin rauhallisella Hengitä-kappaleella, jonka jälkeen kuultiin niin uusia kuin vanhojakin biisejä ainakin kahden tunnin ajan. Vanhoilla biiseillä en tarkoita Ismo Alanko Teholla -yhtyeen ensimmäisen albumin raitoja, vaan kaikkea Sielun Veljien ja Hassisen koneen ajoilta lähtien. Onnellisuus-albumi oli kuitenkin eniten edustettuna, ja kyseisen albumin esitetyistä biiseistä minuun kolahti parhaiten hieman rokimmat biisit kuten Hullun paperit sekä Sytytä elämä.
En ole aikaisemmin nähnyt tätä duoa livenä, vaikka olen aina heidän musiikistaan pitänyt. He kiertävät tällä hetkellä Suomea kahdestaan, mutta kesän festarikeikoille orkesteri ilmeisesti laajenee - en tiedä kuinka monihenkiseksi - mutta turhaan. Teho Majamäen uskomaton taito rumpujen ja muiden lyömäsoitinten kanssa Ismon lauluun sekä kitaraan/kosketinsoittimiin yhdistettynä on kaikki mitä hyvään rockkonserttiin tarvitaan. Onhan esimerkiksi Sielun Veljien Emil Zatopek esitetty aikoinaan useamman ihmisen voimin, mutta Ismon ja Tehon esittäessä sitä kahdestaan ei siitä mielestäni mitään puuttunut, vaan sovitus toimi todella hyvin.
Konsertista jäi erittäin hyvä fiilis, enkä löydä huonoja asioita muusta kuin yhdestä yleisön seassa heiluneesta liikaa olutta nauttineesta ihmisestä, joka tuntui olevan jossain vaiheessa häiriöksi melko monille. No, keikoilla törmää monesti vastaavanlaisiin tapauksiin, mutta ei heidän takiaan kannata omaa fiilistään pilata - yhtyeen ja yleisön yhdessä synnyttämä meininki on tärkeintä.
25. maaliskuuta 2010
Mille festareille?
Suomalaiset musiikkifestarit ovat kiinnittäneet viime aikoina paljon ulkomaalaisia bändejä ohjelmistoihinsa. Kilpailu lienee kovaa niin festareiden kuin yleisönkin osalta.
Ruisrock julkaisi maaliskuun alussa ison osan esiintyjistään. Joukossa on monia maailmanluokan bändejä, mutta mielestäni ohjelmisto jää silti melko vaisuksi, koska suuria yllätyksiä ei ole. 40-vuotisjuhlan kunniaksi odotin jotain muuta, mutta monet varsinkin ulkomaalaisista bändeistä ovat vierailleet Turussa lähivuosina. Yksi mielenkiintoisista nimistä on kuitenkin yhdysvaltalainen punk-yhtye Rise Against, jonka esiintymistä seuraisin varmasti paikalla ollessani. Mutta yksi hyvä ja muutamat "ihan ok"-bändit tuskin saavat minua ensi kesäksi Ruissaloon. Mikäli asiallisia lisäkiinnityksiä vielä ilmenee - harkitsen asiaa uudelleen.
Ilosaarirock ilmoitti tänään kiinnittäneensä Biffy Clyron sekä viimekin kesänä Suomessa vierailleen Faith No Moren. Ei hassumpaa, etenkin Biffy Clyro olisi mielenkiintoinen. FNM ei kuulu suurimpiin suosikkeihini, mutta pidän heidän musiikistaan, eikä viime kesän esiintyminen Ruisrockissa jättänyt kylmäksi. Kyseinen joensuulainen musiikkitapahtuma tarjoilisi myös monia minulle hieman tuntemattomampia artisteja niin koti- kuin ulkomailtakin, mikä on hyvä asia.
Provinssirock lienee tällä hetkellä itselleni se vahvin festariehdokas ensi kesäksi - jos rahasta ei olisi pulaa, niin kiertäisin tietysti kaikki suuret rock-festivaalit. Wolfmother, Pendulum, A Day to Remember ja Rammstein ovat tällä hetkellä hyviä syitä matkustaa Seinäjoelle kesäkuussa.
Kesää odotellen!
Ruisrock julkaisi maaliskuun alussa ison osan esiintyjistään. Joukossa on monia maailmanluokan bändejä, mutta mielestäni ohjelmisto jää silti melko vaisuksi, koska suuria yllätyksiä ei ole. 40-vuotisjuhlan kunniaksi odotin jotain muuta, mutta monet varsinkin ulkomaalaisista bändeistä ovat vierailleet Turussa lähivuosina. Yksi mielenkiintoisista nimistä on kuitenkin yhdysvaltalainen punk-yhtye Rise Against, jonka esiintymistä seuraisin varmasti paikalla ollessani. Mutta yksi hyvä ja muutamat "ihan ok"-bändit tuskin saavat minua ensi kesäksi Ruissaloon. Mikäli asiallisia lisäkiinnityksiä vielä ilmenee - harkitsen asiaa uudelleen.
Ilosaarirock ilmoitti tänään kiinnittäneensä Biffy Clyron sekä viimekin kesänä Suomessa vierailleen Faith No Moren. Ei hassumpaa, etenkin Biffy Clyro olisi mielenkiintoinen. FNM ei kuulu suurimpiin suosikkeihini, mutta pidän heidän musiikistaan, eikä viime kesän esiintyminen Ruisrockissa jättänyt kylmäksi. Kyseinen joensuulainen musiikkitapahtuma tarjoilisi myös monia minulle hieman tuntemattomampia artisteja niin koti- kuin ulkomailtakin, mikä on hyvä asia.
Provinssirock lienee tällä hetkellä itselleni se vahvin festariehdokas ensi kesäksi - jos rahasta ei olisi pulaa, niin kiertäisin tietysti kaikki suuret rock-festivaalit. Wolfmother, Pendulum, A Day to Remember ja Rammstein ovat tällä hetkellä hyviä syitä matkustaa Seinäjoelle kesäkuussa.
Kesää odotellen!
10. helmikuuta 2010
Tekstitaidot pian koetuksella
Äidinkielen tekstitaidon koe lähestyy uhkaavasti. Tänään saamani preliminäärikokeen tuloksen perusteella parannettavaa on vielä: 9 pistettä kolmesta tehtävästä on aivan liian vähän maksimipistemäärän ollessa 18. Jos saan 4 pistettä tehtävää kohden, olen tyytyväinen. Silloin mahdollisuuteni päästä tavoitteeseeni - siis arvosanan E kirjoittaminen äidinkielestä - on entistä suurempi. Viimeisin aineistoesseeni pistemäärä oli 50, joten jos sen tasoisen esseen pystyn kirjoittamaan maaliskuussakin niin kaikki on kohdallaan.
Viime päivinä olen viettänyt kirjastossa melko paljon aikaa, kuten myös muut ikäiseni lukiolaiset. Tänäänkin lukusalissa melkeimpä jokaisella näytti olevan jokin äidinkielen kirja tarkastelun alla. Eikä ihme, onhan ne retoriset keinot, argumentaatiotavat ja muut sellaiset osattava ylihuomenna! Minulla itselläni on tällä hetkellä melko varma olo perjantaita ajatellen, mutta monilla tutuillani ei. Niin, olisiko silloin kursseilla kannattanut tehdä ne tehtävät kunnolla? Onneksi olen opiskellut koko lukioajan suht aktiivisesti, ettei ennen yo-kirjoituksia iske hirveä paniikki ja pänttäämisen tarve.
On muuten kummallista, että kirjastossa lukiessani minua häiritsee pieninkin ääni - jalan paukuttaminen lattiaan, vieressä istuvan liian äänekäs hengitys, läppärillä työskentely yms. - mutta kotona lukiessani oppikirjoja voin aivan huoletta soittaa stereoillani musiikkia. Yhtenä päivänä kirjaston lukusaliin tuli mölyämään ilmeisesti ranskalaisia opiskelijoita, joten oli lähdettävä sieltä. Suomenkielinen HILJAISUUS-lappunen ei näemmä saanut viestiään perille, ja minun muutaman vuoden takaisista ranskan opinnoista on muistissa enää muutama hassu lause, joilla ei saa kyllä minkäänlaista yhteyttä keneenkään.
Liian kova ja raskas musiikki opiskelun ohella aiheuttaa toki äärimmäistä häiriötä myös, mutta esimerkiksi The Nationalin kaltainen rauhallinen musisointi on ihan ok. Sad songs for dirty lovers äsken mainitulta orkesterilta on soinut viime päivät melko aktiivisesti. Se on mainio albumi, joskin se poikkeaa mielestäni todella paljon mm. yhtyeen vuonna 2007 julkaisemasta Boxer -albumista. Boxer kuulostaa jokseenkin kunnianhimoisemmalta ja ammattimaisemmalta, eikä sinänsä ihme, koska se on julkaistu useita vuosia myöhemmin kuin Sad songs for dirty lovers.
Perjantain koetta innolla odotellessa.
Viime päivinä olen viettänyt kirjastossa melko paljon aikaa, kuten myös muut ikäiseni lukiolaiset. Tänäänkin lukusalissa melkeimpä jokaisella näytti olevan jokin äidinkielen kirja tarkastelun alla. Eikä ihme, onhan ne retoriset keinot, argumentaatiotavat ja muut sellaiset osattava ylihuomenna! Minulla itselläni on tällä hetkellä melko varma olo perjantaita ajatellen, mutta monilla tutuillani ei. Niin, olisiko silloin kursseilla kannattanut tehdä ne tehtävät kunnolla? Onneksi olen opiskellut koko lukioajan suht aktiivisesti, ettei ennen yo-kirjoituksia iske hirveä paniikki ja pänttäämisen tarve.
On muuten kummallista, että kirjastossa lukiessani minua häiritsee pieninkin ääni - jalan paukuttaminen lattiaan, vieressä istuvan liian äänekäs hengitys, läppärillä työskentely yms. - mutta kotona lukiessani oppikirjoja voin aivan huoletta soittaa stereoillani musiikkia. Yhtenä päivänä kirjaston lukusaliin tuli mölyämään ilmeisesti ranskalaisia opiskelijoita, joten oli lähdettävä sieltä. Suomenkielinen HILJAISUUS-lappunen ei näemmä saanut viestiään perille, ja minun muutaman vuoden takaisista ranskan opinnoista on muistissa enää muutama hassu lause, joilla ei saa kyllä minkäänlaista yhteyttä keneenkään.
Liian kova ja raskas musiikki opiskelun ohella aiheuttaa toki äärimmäistä häiriötä myös, mutta esimerkiksi The Nationalin kaltainen rauhallinen musisointi on ihan ok. Sad songs for dirty lovers äsken mainitulta orkesterilta on soinut viime päivät melko aktiivisesti. Se on mainio albumi, joskin se poikkeaa mielestäni todella paljon mm. yhtyeen vuonna 2007 julkaisemasta Boxer -albumista. Boxer kuulostaa jokseenkin kunnianhimoisemmalta ja ammattimaisemmalta, eikä sinänsä ihme, koska se on julkaistu useita vuosia myöhemmin kuin Sad songs for dirty lovers.
Perjantain koetta innolla odotellessa.
5. helmikuuta 2010
Wolfmother Suomeen!
Australialainen rock-yhtye Wolfmother soittaa ensimmäistä kertaa Suomessa ensi kesän Provinssirockissa. Sama festivaali julkaisi myös muutaman muun ensi kesänä esiintyvän bändin, jotka tosin eivät minua kiinnosta lainkaan.
Mutta siis: Wolfmother! Provinssirock kiinnostaisi muutenkin käydä katsastamassa tulevana kesänä, ja nyt kun sinne näyttää tulevan vielä yksi lempiyhtyeistäni niin johan olisi juhlat! Joku taisi jossain kirjoittaa, että Wolfmother ei olisi minkään päivän pääesiintyjä... kai sinne on tulossa sitten vieläkin isompia staroja. Ehkäpä Kings of Leon tai Guns n' Roses? Gunnareiden tosin huhutaan esiintyvän kesäkuun alussa Helsingissä, joten Provinssirock jäänee väliin - mutta toivottavasti ei! Olisi myös mukava fiilistellä brittiläistä Editorsia livenä, koska lippu Tavastian toukokuiselle keikalle jäi saamatta.
Sitten kun Provinssi- ja Ilosaarirock ovat julkaisseet ison osan esiintyjistään, alkaa punnitseminen niiden festareiden välillä. Tottakai suuntaan jälleen Ruisrockiin, jos siellä on ns. pakko-nähdä-bändejä, mutta vaihtelun vuoksi haluaisin käydä jossain muuallakin.
Esiintyjäjulkaisuja odotellessa.
Mutta siis: Wolfmother! Provinssirock kiinnostaisi muutenkin käydä katsastamassa tulevana kesänä, ja nyt kun sinne näyttää tulevan vielä yksi lempiyhtyeistäni niin johan olisi juhlat! Joku taisi jossain kirjoittaa, että Wolfmother ei olisi minkään päivän pääesiintyjä... kai sinne on tulossa sitten vieläkin isompia staroja. Ehkäpä Kings of Leon tai Guns n' Roses? Gunnareiden tosin huhutaan esiintyvän kesäkuun alussa Helsingissä, joten Provinssirock jäänee väliin - mutta toivottavasti ei! Olisi myös mukava fiilistellä brittiläistä Editorsia livenä, koska lippu Tavastian toukokuiselle keikalle jäi saamatta.
Sitten kun Provinssi- ja Ilosaarirock ovat julkaisseet ison osan esiintyjistään, alkaa punnitseminen niiden festareiden välillä. Tottakai suuntaan jälleen Ruisrockiin, jos siellä on ns. pakko-nähdä-bändejä, mutta vaihtelun vuoksi haluaisin käydä jossain muuallakin.
Esiintyjäjulkaisuja odotellessa.
29. tammikuuta 2010
Biisien sanoituksista
Ihmisillä on eri syitä kuunnella musiikkia: joku haluaa vain kuulla soitinten pauhaavan, toiselle tärkeintä ovat sanoitukset. Itse arvostan kumpaakin äsken mainituista - eritoten jos ne soundaavat hyvin yhteen. Mutta yhtä asiaa en helposti sulata: huonoja sanoituksia. Jos biisissä on loistavat lyriikat, mutta en pidä siitä muuten, on suotavampaa vain lukea biisiä kuin runoa ja jättää musiikki kokonaan pois. Toisaalta, on olemassa monia menevämpiä rock-biisejä, joissa en keskity niinkään teksteihin vaan musiikkiin ja hyvään meininkiin.
Mitkä sitten määritellään hyviksi sanoituksiksi, on täysin mielipidekysymys. Omasta mielestäni hyvissä sanoituksissa täytyy olla hieman tulkinnanvaraa - tai jopa niin paljon etten ymmärrä niistä mitään pitkään aikaan. Useasti tulee koettua pitkänkin ajan päästä biisin ensikuuntelukerrasta "ahaa!"-elämyksiä, kun biisi aukenee aivan uudella tavalla. Viime aikoina olen kuunnellut paljon Ismo Alankoa ja keskittynyt hänen teksteihinsä, joista todella pidän. Mielestäni hän kirjoittaa aivan omaa kieltään, eikä vastaavaa löydy Suomesta.
Hyvät sanoitukset voivat olla mielestäni myös selkeästi etenevä tarina, mikäli se toimii. "Toimii" on taas tässä tapauksessa melko kiistanalainen sana, koska kaikki eivät ajattele samoin - oh, what a surprise! Esimerkiksi Anssi Kelan biiseistä löytyy upeita tarinoita, joita jaksaa kuunnella uudelleen ja uudelleen vielä vuosienkin jälkeen - toivottavasti kaikki tietävät esimerkiksi biisit Mikan faijan BMW, Rock-unelma ja Rouva Ruusunen. Kelan uusin albumi Aukio on kokonaisuudessaan yksi tarina, joka mielestäni toimii. Jos et ole kuunnellut, suosittelen!
Mitkä sitten määritellään hyviksi sanoituksiksi, on täysin mielipidekysymys. Omasta mielestäni hyvissä sanoituksissa täytyy olla hieman tulkinnanvaraa - tai jopa niin paljon etten ymmärrä niistä mitään pitkään aikaan. Useasti tulee koettua pitkänkin ajan päästä biisin ensikuuntelukerrasta "ahaa!"-elämyksiä, kun biisi aukenee aivan uudella tavalla. Viime aikoina olen kuunnellut paljon Ismo Alankoa ja keskittynyt hänen teksteihinsä, joista todella pidän. Mielestäni hän kirjoittaa aivan omaa kieltään, eikä vastaavaa löydy Suomesta.
Hyvät sanoitukset voivat olla mielestäni myös selkeästi etenevä tarina, mikäli se toimii. "Toimii" on taas tässä tapauksessa melko kiistanalainen sana, koska kaikki eivät ajattele samoin - oh, what a surprise! Esimerkiksi Anssi Kelan biiseistä löytyy upeita tarinoita, joita jaksaa kuunnella uudelleen ja uudelleen vielä vuosienkin jälkeen - toivottavasti kaikki tietävät esimerkiksi biisit Mikan faijan BMW, Rock-unelma ja Rouva Ruusunen. Kelan uusin albumi Aukio on kokonaisuudessaan yksi tarina, joka mielestäni toimii. Jos et ole kuunnellut, suosittelen!
17. tammikuuta 2010
Lapko @ Virgin Oil Co.
Perjantaina 15.1. kävin ensimmäistä kertaa fiilistelemässä suomalaista alternative rock -yhtye Lapkoa livenä. Keikka oli Virgin Oilissa, jossa en ollut aikasemmin käynyt, mutta jonne menen varmasti uudelleen. Lapkon live-esiintymisestä ja keikkapaikasta jäi erittäin hyvä fiilis.
Lapko oli energinen alusta asti ja laulaja Ville Maljan johdolla koko bändi oli hyvin positiivinen ilmestys. Sellaiset keikat ovat niitä huonoimpia, jolloin bändin jäsenillä on kiire pois lavalta - niitäkin on valitettavasti osunut kohdalle. Perjantaina sellaista ei kuitenkaan ilmennyt, ja Malja kuulosti livenä vähintään yhtä persoonalliselta kuin levyilläkin.
Oli ilo kuulla tänä keväänä julkaistavalta albumiltakin muutama kappale. Uusien biisien nimistä minulla ei ole tietoa, mutta niiden perusteella tuleva levy on vähintään todella hyvä - tai kuten itse Malja sanoi: heidän paras levynsä. Odotan innolla kyseistä levyä ja toivon, että se on parempi kuin vuonna 2006 julkaistu Scandal - koska silloin se todella olisi parasta Lapkolta!
Jos tämä bändi esiintyy kesällä festareilla, joihin minulla on pääsylippu, en epäile ettenkö heiluisi yleisön joukossa.
Lapko oli energinen alusta asti ja laulaja Ville Maljan johdolla koko bändi oli hyvin positiivinen ilmestys. Sellaiset keikat ovat niitä huonoimpia, jolloin bändin jäsenillä on kiire pois lavalta - niitäkin on valitettavasti osunut kohdalle. Perjantaina sellaista ei kuitenkaan ilmennyt, ja Malja kuulosti livenä vähintään yhtä persoonalliselta kuin levyilläkin.
Oli ilo kuulla tänä keväänä julkaistavalta albumiltakin muutama kappale. Uusien biisien nimistä minulla ei ole tietoa, mutta niiden perusteella tuleva levy on vähintään todella hyvä - tai kuten itse Malja sanoi: heidän paras levynsä. Odotan innolla kyseistä levyä ja toivon, että se on parempi kuin vuonna 2006 julkaistu Scandal - koska silloin se todella olisi parasta Lapkolta!
Jos tämä bändi esiintyy kesällä festareilla, joihin minulla on pääsylippu, en epäile ettenkö heiluisi yleisön joukossa.
23. joulukuuta 2009
Älä tule kylmä talvi, tule lämmin kesä...
Vanha, pian elinkaarensa päähän tuleva polkupyörä liukuu tasaisen varmasti alas loivaa ja kesäisen kuivaa alamäkeä ilta-auringon vielä paistaessa. Nappikuulokkeista soi ehkä Tehosekoittimen Asfaltti polttaa ja nenään kantautuu kesän tuoksu.
Tiedättekö sen tunteen? Sitä minä kaipaan juuri nyt - kyllä, jouluaaton ollessa pian ovella. No mutta, minähän olenkin aina ollut enemmän kesäihminen!
Tiedättekö sen tunteen? Sitä minä kaipaan juuri nyt - kyllä, jouluaaton ollessa pian ovella. No mutta, minähän olenkin aina ollut enemmän kesäihminen!
22. joulukuuta 2009
Suomalaista musisointia parhaimmillaan
Talven keskellä kylmiä väreitä kehossani aiheuttaa jäätävän sään lisäksi mm. seuraava video:
Tehosekoitin Ruisrockissa 2009: Meni rahahommat pieleen & Kaikki nuoret tyypit
Meininki oli mieletön!
Kyseinen video ei ole minun kuvaamani, joten kiitän kuvaajaa suuresti. Itselleni Tehosekoittimen näkeminen livenä oli yksi viime kesän kohokohdista.
Tehosekoitin Ruisrockissa 2009: Meni rahahommat pieleen & Kaikki nuoret tyypit
Meininki oli mieletön!
Kyseinen video ei ole minun kuvaamani, joten kiitän kuvaajaa suuresti. Itselleni Tehosekoittimen näkeminen livenä oli yksi viime kesän kohokohdista.
20. joulukuuta 2009
Musiikkia joka paikkaan
Joululoma lähenee, mutta työt jatkuvat. Kevään ylioppilaskokeet eivät anna armoa - enää muutama hassu kuukausi niihin. Äidinkielen tekstitaidon koe taitaa olla jo helmikuussa, mikäli nuori muistini ei aivan väärässä ole. Tällä hetkellä pitäisi olla kirjoittamassa äidinkielen 9. kurssin esseetä, jonka aiheeksi valitsin jälleen kerran jotain musiikkiin liittyvää.
Samalla tulinkin miettineeksi, että mistä kaikista aiheista olenkaan lukion aikana kirjoittanut äidinkielen esseitä. Musiikki nousi frekvenssilistani kärkisijalle, mistä en ole lainkaan yllättynyt. Kyseisestä aiheesta on vaan niin helppo kirjoittaa monipuolisesti asiaa. Muut suosimani aiheet ovat liittyneet jollain tapaa urheiluun, opiskeluun ja mediaan. Toivon, että tulevan kevään ylioppilaskokeessakin pääsisin kirjoittamaan aiheesta, joka liittyy musiikkiin tai johonkin mediailmiöön tms. Tottakai on pystyttävä kirjoittamaan myös muista aiheista. Uskonkin, että vaihtoehdoista löytyy useampi aihe, joista voisin kirjoittaa - ainakin aikaisempien yo-kokeiden kohdalla on ollut niin.
Itse kirjoitan keväällä neljä ainetta ylioppilaskokeissa, äidinkielen lisäksi englannin, ruotsin sekä yhteiskuntaopin. Syksyllä kirjoitin - tai siis laskin - lyhyestä matematiikasta E:n. Äidinkieli pelottaa eniten, eikä vähiten sen vuoksi, että siitä tavoittelen vähintään arvosanaa E. Jos tekstitaidon koe menee nappiin ja esseestä tulee sellaiset pisteet kuin tavallisesti, niin eximian ei pitäisi olla ongelma. Mutta riittääkö kuuden tunnin aika itseäni miellyttävän esseen kirjoittamiseen? Saa nähdä miten käy.
Asiasta toiseen: festarikuume iski. Kesää odotellessa.
Samalla tulinkin miettineeksi, että mistä kaikista aiheista olenkaan lukion aikana kirjoittanut äidinkielen esseitä. Musiikki nousi frekvenssilistani kärkisijalle, mistä en ole lainkaan yllättynyt. Kyseisestä aiheesta on vaan niin helppo kirjoittaa monipuolisesti asiaa. Muut suosimani aiheet ovat liittyneet jollain tapaa urheiluun, opiskeluun ja mediaan. Toivon, että tulevan kevään ylioppilaskokeessakin pääsisin kirjoittamaan aiheesta, joka liittyy musiikkiin tai johonkin mediailmiöön tms. Tottakai on pystyttävä kirjoittamaan myös muista aiheista. Uskonkin, että vaihtoehdoista löytyy useampi aihe, joista voisin kirjoittaa - ainakin aikaisempien yo-kokeiden kohdalla on ollut niin.
Itse kirjoitan keväällä neljä ainetta ylioppilaskokeissa, äidinkielen lisäksi englannin, ruotsin sekä yhteiskuntaopin. Syksyllä kirjoitin - tai siis laskin - lyhyestä matematiikasta E:n. Äidinkieli pelottaa eniten, eikä vähiten sen vuoksi, että siitä tavoittelen vähintään arvosanaa E. Jos tekstitaidon koe menee nappiin ja esseestä tulee sellaiset pisteet kuin tavallisesti, niin eximian ei pitäisi olla ongelma. Mutta riittääkö kuuden tunnin aika itseäni miellyttävän esseen kirjoittamiseen? Saa nähdä miten käy.
Asiasta toiseen: festarikuume iski. Kesää odotellessa.
7. joulukuuta 2009
Taidetta, musiikkia vai taidemusiikkia?
Aamulla herätessäni laitoin ensimmäiseksi stereot päälle ja The Nationalin Boxer-albumin (joka on ollut kovassa kulutuksessa viime aikoina muutenkin) soimaan. Koulumatkalla mp3-soittimeni tarjosi korvilleni Rammsteinia sekä parin biisin verran Mewiä. Illemmalla kotona Kings of Leonia ja - jälleen kerran - The Nationalia. Kaiken huipuksi olen tässä illan aikana yrittänyt etsiä uusia, minulle tuntemattomampia bändejä/artisteja ja tutustua niiden musiikkiin - Neil Young sekä Editors kuulostivat mainiolta.
Äskeisestä voi huomata, että elämäni on toisinaan erittäin musiikkipainotteista. Jotkut päivät, kuten tämä, kuluvat miltei kokonaan musiikin parissa, mutta joinain päivinä jätän stereot kokonaan rauhaan. Musiikki saa minut yleensä paremmalle tuulelle ja se antaa ajattelemisen aiheita. Ajattelu ja pohtiminen ovat mukavia asioita, miksipä en siis kuuntelisi musiikkia! Vaikka olenkin joskus päiviäkin kuuntelematta musiikkia lainkaan, niin musiikiton viikko kuulostaisi jo turhan hurjalta.
Äidinkielen tunnilla keskusteltiin taiteesta; mikä voidaan määritellä taiteeksi ja missä kulkee taiteen ja ei-taiteen raja? Kysymykset ovat mielestäni sen verran abstrakteja, että mielipiteitä on varmasti yhtä monta kuin mielipiteen ilmaisijaakin. Joku sanoi, ettei musiikki kuulu taiteen piiriin. Vastalause!
Mielestäni musiikista ei voi puhua kuin se olisi vain yksi, "osiin jakautumaton esine". Musiikki jakautuu genreihin ja niiden alagenreihin ja niin edelleen, kyllähän te tiedätte. Sama koskee myös esimerkiksi kuvataidetta, sillä erityyliset teokset määritellään eri kategorioihin. Joku toinen pitää tietynlaisia maalauksia taiteena, toinen ei. Minä pidän jotakin musiikkia taiteena, mutta en toki kaikkea - jotkut ihmiset eivät ilmeisesti pidä minkäänlaista musiikkia taiteena. Omasta mielestäni oivalliset lyriikat sekä hieno sävellys voivat olla taidetta - itse asiassa jos biisissä on osuva sanoitus ja se on hyvin sovitettu mainioon sävellykseen, niin sehän on taidetta parhaimmillaan! Sanoituksien tulkitseminen voi olla taidetta. Musiikillista taidetta voi mielestäni esiintyä sekä cd-levyillä että livekeikoilla.
Voiko musiikki olla taidetta sinun mielestäsi? Mikä tekee tai ei tee musiikista taidetta?
PS. Ihmettelin, että miksi kursivoin bändien nimet tässä tekstissä, mutta olkoon nyt sitten...
Äskeisestä voi huomata, että elämäni on toisinaan erittäin musiikkipainotteista. Jotkut päivät, kuten tämä, kuluvat miltei kokonaan musiikin parissa, mutta joinain päivinä jätän stereot kokonaan rauhaan. Musiikki saa minut yleensä paremmalle tuulelle ja se antaa ajattelemisen aiheita. Ajattelu ja pohtiminen ovat mukavia asioita, miksipä en siis kuuntelisi musiikkia! Vaikka olenkin joskus päiviäkin kuuntelematta musiikkia lainkaan, niin musiikiton viikko kuulostaisi jo turhan hurjalta.
Äidinkielen tunnilla keskusteltiin taiteesta; mikä voidaan määritellä taiteeksi ja missä kulkee taiteen ja ei-taiteen raja? Kysymykset ovat mielestäni sen verran abstrakteja, että mielipiteitä on varmasti yhtä monta kuin mielipiteen ilmaisijaakin. Joku sanoi, ettei musiikki kuulu taiteen piiriin. Vastalause!
Mielestäni musiikista ei voi puhua kuin se olisi vain yksi, "osiin jakautumaton esine". Musiikki jakautuu genreihin ja niiden alagenreihin ja niin edelleen, kyllähän te tiedätte. Sama koskee myös esimerkiksi kuvataidetta, sillä erityyliset teokset määritellään eri kategorioihin. Joku toinen pitää tietynlaisia maalauksia taiteena, toinen ei. Minä pidän jotakin musiikkia taiteena, mutta en toki kaikkea - jotkut ihmiset eivät ilmeisesti pidä minkäänlaista musiikkia taiteena. Omasta mielestäni oivalliset lyriikat sekä hieno sävellys voivat olla taidetta - itse asiassa jos biisissä on osuva sanoitus ja se on hyvin sovitettu mainioon sävellykseen, niin sehän on taidetta parhaimmillaan! Sanoituksien tulkitseminen voi olla taidetta. Musiikillista taidetta voi mielestäni esiintyä sekä cd-levyillä että livekeikoilla.
Voiko musiikki olla taidetta sinun mielestäsi? Mikä tekee tai ei tee musiikista taidetta?
PS. Ihmettelin, että miksi kursivoin bändien nimet tässä tekstissä, mutta olkoon nyt sitten...
27. marraskuuta 2009
Ensi kesän festareita odotellessa
Sähköpostilaatikkooni saapui tällä viikolla postia, joka tuo mieleeni minun mielestäni viime kesän ehdottomasti parhaan tapahtuman: Ruisrockin. Ensi kesän festareille myydään jo kolmen päivän joululippuja. Vaikka esiintyjiä ei olekaan vielä julkistettu, tekisi mieleni ostaa lippu jo nyt! En usko hyvistä esiintyjistä kuitenkaan olevan pulaa ensi kesänäkään, koska kyseinen festari viettää 40-vuotisjuhliaan.
Kesän 2009 Ruisrock oli itselleni mitä mainioin kokemus - loistavimmat keikat tuli nähtyä nimenomaan Ruissalossa hyvän seuran kanssa. Mieleenpainuvimmat esitykset lienevät Mewin mahtava yöllinen valoshow sekä Tehosekoittimen asennetta ja energisyyttä puhkuva esiintyminen. Tosin eipä sovi vähätellä Volbeatin tai The Soundsin keikkojakaan! Harmittaa hieman, että Mewin Helsingin konsertti jäi näkemättä tässä kuussa.
Livemusiikki on mielestäni yksi musiikin parhaita "ominaisuuksia" - bändin läsnäolo ja soittimien paukuttaminen lavalla, kuuntelijoiden edessä, tuo musiikin lähemmäksi kuulijaa kuin tavallinen cd-levy. Lähes poikkeuksetta artisteilla on myös hyvä meininki lavalla, mikä välittyy yleisöönkin saaden sen nauttimaan musiikista entistä enemmän.
Hohhoijaa, toivoisin talven olevan jo ohi ja kevään vaihtuvan kesäksi, koska silloin on taas festareiden aika! Näillä näkymin ensi kesän suunnitelmissa olisi ainakin Ruisrock, ja rahatilanteen salliessa kenties joku toinenkin, nähtäväksi jää miten käy. Onneksi talvellakin saa kuulla bändejä livenä, kuten esimerkiksi 4. joulukuuta Hardcore Superstar Tavastialla! Sitä minä odotan.
Kesän 2009 Ruisrock oli itselleni mitä mainioin kokemus - loistavimmat keikat tuli nähtyä nimenomaan Ruissalossa hyvän seuran kanssa. Mieleenpainuvimmat esitykset lienevät Mewin mahtava yöllinen valoshow sekä Tehosekoittimen asennetta ja energisyyttä puhkuva esiintyminen. Tosin eipä sovi vähätellä Volbeatin tai The Soundsin keikkojakaan! Harmittaa hieman, että Mewin Helsingin konsertti jäi näkemättä tässä kuussa.
Livemusiikki on mielestäni yksi musiikin parhaita "ominaisuuksia" - bändin läsnäolo ja soittimien paukuttaminen lavalla, kuuntelijoiden edessä, tuo musiikin lähemmäksi kuulijaa kuin tavallinen cd-levy. Lähes poikkeuksetta artisteilla on myös hyvä meininki lavalla, mikä välittyy yleisöönkin saaden sen nauttimaan musiikista entistä enemmän.
Hohhoijaa, toivoisin talven olevan jo ohi ja kevään vaihtuvan kesäksi, koska silloin on taas festareiden aika! Näillä näkymin ensi kesän suunnitelmissa olisi ainakin Ruisrock, ja rahatilanteen salliessa kenties joku toinenkin, nähtäväksi jää miten käy. Onneksi talvellakin saa kuulla bändejä livenä, kuten esimerkiksi 4. joulukuuta Hardcore Superstar Tavastialla! Sitä minä odotan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)