Vesisade edistää opiskelua! Auringon paistaessa minä en välttämättä jaksaisi istua koko päivää kotona lukemassa muun muassa Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden tai teoreettisen filosofian pääsykoekirjoja. Sade luo oivan mahdollisuuden mielekkääseen opiskeluun, kun ulos ei viitsi lähteä jollei ole välttämätön tarve.
Minua ei haittaisi, vaikka taivaalta tulisi vettä koko toukokuun ajan: em. pääsykoekirjat olisivat ainakin aktiivisemmassa käytössä.
Jää nähtäväksi, mitä mahdollinen sade saa aikaan huomisille teinien vappuhulinoille Helsingissä. Vaikka sataisikin, Kaivopuisto tuskin on hiljainen.
29. huhtikuuta 2010
20. huhtikuuta 2010
Milloin alkaa filosofian opiskelu?
"Mitä on filosofia?" ajattelin 16-vuotiaana ennen ensimmäistä lukion filosofian kurssiani. Joku kertoi sen olevan ajattelua, toinen kirjoittamista - sen syvempiä määritelmiä kukaan ei kertonut, enkä tosin itsekään vaivautunut ottamaan asiasta selvää.
Ensimmäinen filosofian kurssi alkoi ja loppui. Kiinnostukseni heräsi, ja pian oli lukujärjestyksessäni muitakin filosofian kursseja. Juuri nyt tarkastelun alla on Georg Henrik von Wirghtin Logiikka, filosofia ja kieli -teos, joka on pääsykoekirjana Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian tiedekuntaan. Filosofiasta muodostui lukiossa yksi lempiaineistani, mutta miksi vasta lukiossa? Miksei kukaan kertonut minulle filosofiasta ja filosofeista aikaisemmin? En olisi laittanut vastaan!
Nyt asiaan on ehdotettu muutosta: filosofiaa jo ala-asteelle. Kyseinen ehdotus on mielestäni mielenkiintoinen. Lukiossa on vain yksi pakollinen filosofian kurssi, mikä tarkoittaa sitä, ettei aiheessa päästä kovin syvälle. Tosin sama juttu on ainakin psykologiankin kohdalla: yksi pakollinen kurssi lukiossa, minkä jälkeen päätään ei tarvitse aiheella vaivata paitsi halutessaan.
Filosofian liittäminen jo peruskoulun oppimäärään ei olisi mielestäni huono ratkaisu, enkä usko, että siitä olisi mitään haittaakaan. Ala-asteikäiset ovat vielä melko nuoria, mutta ainakin yläasteella homma voisi toimia. Ei tuntimärien tarvitsisi olla isoja; ehkä jo yksi tunti viikossa olisi riittävästi: filosofia kehittäisi nuoren ajattelua ja kenties jopa opettaisi toimimaan joissain tilanteissa oikein väärän sijasta etiikan opiskelun myötä. Kovin syvällistä metafysiikkaa peruskoululaisille tuskin kannattaisi syöttää - aiheeseen kun voi syventyä jatko-opinnoissaan tarkemmin - mutta esimerkiksi juuri etiikan perusteet ja yleisimmät filosofit saattaisi herättää nuorten mielenkiinnon, mikä voisi taas johtaa filosofian opiskelun lisääntymiseen lukiossa. Ainakaan meidän lukiossamme filosofian syventävät kurssit eivät olleet niitä halutuimpia verrattuna muiden reaaliaineiden kursseihin, eikä filosofian kirjoittajien osuus ylioppilaskirjoituksissakaan päätä huimaa. Siis lisää filosofiaa kouluihin!
Filosofia peruskoulussa tarjoiaisi oppilaille loistavan väylän väittelemiseen. Väitteiden ja perustelujen ei tietenkään tarvitsisi olla äärimmäisen syvällisiä, mutta silti väittely varmasti kehittäisi nuorten argumentointikeinoja, joista on varmasti hyötyä jatko-opinnoissa ja tulevaisuudessa muutenkin. Esimerkiksi äidinkielen opettajat ovat monesti sanoneet, että kaikki eivät osaa perustella väitteitään kirjoituksissaan - miksei siis opittaisi seisomaan omien mielipiteiden takana ja perustelemaan niitä jo nuorempana?
Ensimmäinen filosofian kurssi alkoi ja loppui. Kiinnostukseni heräsi, ja pian oli lukujärjestyksessäni muitakin filosofian kursseja. Juuri nyt tarkastelun alla on Georg Henrik von Wirghtin Logiikka, filosofia ja kieli -teos, joka on pääsykoekirjana Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian tiedekuntaan. Filosofiasta muodostui lukiossa yksi lempiaineistani, mutta miksi vasta lukiossa? Miksei kukaan kertonut minulle filosofiasta ja filosofeista aikaisemmin? En olisi laittanut vastaan!
Nyt asiaan on ehdotettu muutosta: filosofiaa jo ala-asteelle. Kyseinen ehdotus on mielestäni mielenkiintoinen. Lukiossa on vain yksi pakollinen filosofian kurssi, mikä tarkoittaa sitä, ettei aiheessa päästä kovin syvälle. Tosin sama juttu on ainakin psykologiankin kohdalla: yksi pakollinen kurssi lukiossa, minkä jälkeen päätään ei tarvitse aiheella vaivata paitsi halutessaan.
Filosofian liittäminen jo peruskoulun oppimäärään ei olisi mielestäni huono ratkaisu, enkä usko, että siitä olisi mitään haittaakaan. Ala-asteikäiset ovat vielä melko nuoria, mutta ainakin yläasteella homma voisi toimia. Ei tuntimärien tarvitsisi olla isoja; ehkä jo yksi tunti viikossa olisi riittävästi: filosofia kehittäisi nuoren ajattelua ja kenties jopa opettaisi toimimaan joissain tilanteissa oikein väärän sijasta etiikan opiskelun myötä. Kovin syvällistä metafysiikkaa peruskoululaisille tuskin kannattaisi syöttää - aiheeseen kun voi syventyä jatko-opinnoissaan tarkemmin - mutta esimerkiksi juuri etiikan perusteet ja yleisimmät filosofit saattaisi herättää nuorten mielenkiinnon, mikä voisi taas johtaa filosofian opiskelun lisääntymiseen lukiossa. Ainakaan meidän lukiossamme filosofian syventävät kurssit eivät olleet niitä halutuimpia verrattuna muiden reaaliaineiden kursseihin, eikä filosofian kirjoittajien osuus ylioppilaskirjoituksissakaan päätä huimaa. Siis lisää filosofiaa kouluihin!
Filosofia peruskoulussa tarjoiaisi oppilaille loistavan väylän väittelemiseen. Väitteiden ja perustelujen ei tietenkään tarvitsisi olla äärimmäisen syvällisiä, mutta silti väittely varmasti kehittäisi nuorten argumentointikeinoja, joista on varmasti hyötyä jatko-opinnoissa ja tulevaisuudessa muutenkin. Esimerkiksi äidinkielen opettajat ovat monesti sanoneet, että kaikki eivät osaa perustella väitteitään kirjoituksissaan - miksei siis opittaisi seisomaan omien mielipiteiden takana ja perustelemaan niitä jo nuorempana?
12. huhtikuuta 2010
Onnellisuus
Ismo Alangon ja Teho Majamäen muodostama duo, Ismo Alanko Teholla, musisoi Helsingissä Tavastialla viime viikolla sekä perjantaina että lauantaina. Itse olin todistamassa lauantain keikkaa ja täytyy heti tähän alkuun todeta, että oli kyllä koko rahan arvoinen parituntinen. Tapahtuma oli loppuunmyyty, joten yleisöä riitti ja yhtye kiitti.
Soittaminen alkoi kaksikon tuoreen Onnellisuus-albumin rauhallisella Hengitä-kappaleella, jonka jälkeen kuultiin niin uusia kuin vanhojakin biisejä ainakin kahden tunnin ajan. Vanhoilla biiseillä en tarkoita Ismo Alanko Teholla -yhtyeen ensimmäisen albumin raitoja, vaan kaikkea Sielun Veljien ja Hassisen koneen ajoilta lähtien. Onnellisuus-albumi oli kuitenkin eniten edustettuna, ja kyseisen albumin esitetyistä biiseistä minuun kolahti parhaiten hieman rokimmat biisit kuten Hullun paperit sekä Sytytä elämä.
En ole aikaisemmin nähnyt tätä duoa livenä, vaikka olen aina heidän musiikistaan pitänyt. He kiertävät tällä hetkellä Suomea kahdestaan, mutta kesän festarikeikoille orkesteri ilmeisesti laajenee - en tiedä kuinka monihenkiseksi - mutta turhaan. Teho Majamäen uskomaton taito rumpujen ja muiden lyömäsoitinten kanssa Ismon lauluun sekä kitaraan/kosketinsoittimiin yhdistettynä on kaikki mitä hyvään rockkonserttiin tarvitaan. Onhan esimerkiksi Sielun Veljien Emil Zatopek esitetty aikoinaan useamman ihmisen voimin, mutta Ismon ja Tehon esittäessä sitä kahdestaan ei siitä mielestäni mitään puuttunut, vaan sovitus toimi todella hyvin.
Konsertista jäi erittäin hyvä fiilis, enkä löydä huonoja asioita muusta kuin yhdestä yleisön seassa heiluneesta liikaa olutta nauttineesta ihmisestä, joka tuntui olevan jossain vaiheessa häiriöksi melko monille. No, keikoilla törmää monesti vastaavanlaisiin tapauksiin, mutta ei heidän takiaan kannata omaa fiilistään pilata - yhtyeen ja yleisön yhdessä synnyttämä meininki on tärkeintä.
Soittaminen alkoi kaksikon tuoreen Onnellisuus-albumin rauhallisella Hengitä-kappaleella, jonka jälkeen kuultiin niin uusia kuin vanhojakin biisejä ainakin kahden tunnin ajan. Vanhoilla biiseillä en tarkoita Ismo Alanko Teholla -yhtyeen ensimmäisen albumin raitoja, vaan kaikkea Sielun Veljien ja Hassisen koneen ajoilta lähtien. Onnellisuus-albumi oli kuitenkin eniten edustettuna, ja kyseisen albumin esitetyistä biiseistä minuun kolahti parhaiten hieman rokimmat biisit kuten Hullun paperit sekä Sytytä elämä.
En ole aikaisemmin nähnyt tätä duoa livenä, vaikka olen aina heidän musiikistaan pitänyt. He kiertävät tällä hetkellä Suomea kahdestaan, mutta kesän festarikeikoille orkesteri ilmeisesti laajenee - en tiedä kuinka monihenkiseksi - mutta turhaan. Teho Majamäen uskomaton taito rumpujen ja muiden lyömäsoitinten kanssa Ismon lauluun sekä kitaraan/kosketinsoittimiin yhdistettynä on kaikki mitä hyvään rockkonserttiin tarvitaan. Onhan esimerkiksi Sielun Veljien Emil Zatopek esitetty aikoinaan useamman ihmisen voimin, mutta Ismon ja Tehon esittäessä sitä kahdestaan ei siitä mielestäni mitään puuttunut, vaan sovitus toimi todella hyvin.
Konsertista jäi erittäin hyvä fiilis, enkä löydä huonoja asioita muusta kuin yhdestä yleisön seassa heiluneesta liikaa olutta nauttineesta ihmisestä, joka tuntui olevan jossain vaiheessa häiriöksi melko monille. No, keikoilla törmää monesti vastaavanlaisiin tapauksiin, mutta ei heidän takiaan kannata omaa fiilistään pilata - yhtyeen ja yleisön yhdessä synnyttämä meininki on tärkeintä.
9. huhtikuuta 2010
Pääsykokeita vai ei?
Yliopistojen pääsykokeiden poistaminen on viime aikoina ollut mediassa esillä. Pääsykokeiden korvaajaa haetaan ylioppilastutkinnosta, mikä ei ole saanut yliopistoja kovin iloisiksi. Helsingin Sanomien mukaan hallitus haluaisi yliopistojen pääsykokeista eroon muutaman vuoden säteellä. Hetkinen, yo-todistuksella suoraan yliopistoon? Ajatellaanpa hetki...
Ylioppilastodistuksen ja -tutkinnon arvokkuudesta voidaan olla montaa mieltä - itselleni se on ainakin tärkeä ja jo saavutus sinänsä, mutta joillekin se saattaa olla vain turhahko paperi. Arvostan suomalaista lukiota ja ylioppilastutkintoa, mutta en niin paljoa, että sen perusteella valittaisiin opiskelijat yliopistoihin.
Lukio ja yliopisto ovat kuitenkin eri tasoisia vaatimuksiltaan, eikä lukion oppimäärän omaksuminen kerro opiskelijan soveltuvuudesta yliopistoon. Minä hyväksyn sen, että esimerkiksi todella hyvällä pitkän matematiikan arvosanalla voidaan ottaa opiskelija yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa suoraan ilman valintakokeita, mutta homma ei toimisi joka alalla: minkä arvosanan perusteella valittaisiin opiskelijat vaikkapa kansantaloustieteen laitokselle? Lukion oppimäärä sisältää vain yhden kurssin taloustietoa, joka sekin on melko pintaraapaisu talouden maailmaan.
En halua sitäkään, että ylioppilastutkinto olisi kokonaan hyödytön yliopistoon pyrkiessä. Nykyinen järjestelmä, jossa hyvät yo-arvosanat antavat lisäpisteitä yliopistohaussa, on mielestäni toimiva: se kannustaa opiskelemaan lukiossa, mutta ei "pakota". Yo-kirjoituksissa epäonnistuessa voi edelleen päästä yliopistoon, mutta miten olisi uuden järjestelmän kanssa? Pitäisikö jatko-opiskelulle sanoa hei hei, jos niitä laudatureja ja eximioita ei todistuksessa olekaan?
Yliopistoon pyrkivät opiskelijat ovat tietääkseni pääsääntöisesti melko motivoituneita opiskelijoita, ja he haluavat todella opiskella menestyäkseen pääsykokeissa. Se kertoo siitä, että he haluavat opiskella juuri sitä alaa. Onkin mielenkiintoista miettiä, eksyisikö opiskelijoita niin sanotusti väärille aloille, jos hyvällä yo-todistuksella voisi käydä "haistelemassa" ilmapiiriä. Sen seurauksena pelkään opiskelujen keskeyttämisprosentin nousevan, koska ihmisten ei tarvitsisi nähdä lukion jälkeen vaivaa päästäkseen opiskelemaan yliopistoon, eli jotkut saattaisivat valita alansa "mennään vaikka tonne"-periaatteella pääsykokeiden puuttumisen johdosta. Ei tarvitsisi olla motivaatiota lukion jälkeen saadakseen opiskelupaikan, mikäli ylioppilastodistus näyttää hyvältä. Pääsykokeissa menestyäkseen täytyy uhrata paljon aikaa kirjojen parissa.
Innolla odotan, mihin suuntaan asia kehittyy. Vaikka itselleni onkin tulossa melko hyvä ylioppilastodistus, olen silti pääsykokeiden puolella. Opiskelijan soveltuvuus tiettyyn oppiaineeseen näkyy paremmin pääsykokeen perusteella kuin lukion arvosanoissa.
Ylioppilastodistuksen ja -tutkinnon arvokkuudesta voidaan olla montaa mieltä - itselleni se on ainakin tärkeä ja jo saavutus sinänsä, mutta joillekin se saattaa olla vain turhahko paperi. Arvostan suomalaista lukiota ja ylioppilastutkintoa, mutta en niin paljoa, että sen perusteella valittaisiin opiskelijat yliopistoihin.
Lukio ja yliopisto ovat kuitenkin eri tasoisia vaatimuksiltaan, eikä lukion oppimäärän omaksuminen kerro opiskelijan soveltuvuudesta yliopistoon. Minä hyväksyn sen, että esimerkiksi todella hyvällä pitkän matematiikan arvosanalla voidaan ottaa opiskelija yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa suoraan ilman valintakokeita, mutta homma ei toimisi joka alalla: minkä arvosanan perusteella valittaisiin opiskelijat vaikkapa kansantaloustieteen laitokselle? Lukion oppimäärä sisältää vain yhden kurssin taloustietoa, joka sekin on melko pintaraapaisu talouden maailmaan.
En halua sitäkään, että ylioppilastutkinto olisi kokonaan hyödytön yliopistoon pyrkiessä. Nykyinen järjestelmä, jossa hyvät yo-arvosanat antavat lisäpisteitä yliopistohaussa, on mielestäni toimiva: se kannustaa opiskelemaan lukiossa, mutta ei "pakota". Yo-kirjoituksissa epäonnistuessa voi edelleen päästä yliopistoon, mutta miten olisi uuden järjestelmän kanssa? Pitäisikö jatko-opiskelulle sanoa hei hei, jos niitä laudatureja ja eximioita ei todistuksessa olekaan?
Yliopistoon pyrkivät opiskelijat ovat tietääkseni pääsääntöisesti melko motivoituneita opiskelijoita, ja he haluavat todella opiskella menestyäkseen pääsykokeissa. Se kertoo siitä, että he haluavat opiskella juuri sitä alaa. Onkin mielenkiintoista miettiä, eksyisikö opiskelijoita niin sanotusti väärille aloille, jos hyvällä yo-todistuksella voisi käydä "haistelemassa" ilmapiiriä. Sen seurauksena pelkään opiskelujen keskeyttämisprosentin nousevan, koska ihmisten ei tarvitsisi nähdä lukion jälkeen vaivaa päästäkseen opiskelemaan yliopistoon, eli jotkut saattaisivat valita alansa "mennään vaikka tonne"-periaatteella pääsykokeiden puuttumisen johdosta. Ei tarvitsisi olla motivaatiota lukion jälkeen saadakseen opiskelupaikan, mikäli ylioppilastodistus näyttää hyvältä. Pääsykokeissa menestyäkseen täytyy uhrata paljon aikaa kirjojen parissa.
Innolla odotan, mihin suuntaan asia kehittyy. Vaikka itselleni onkin tulossa melko hyvä ylioppilastodistus, olen silti pääsykokeiden puolella. Opiskelijan soveltuvuus tiettyyn oppiaineeseen näkyy paremmin pääsykokeen perusteella kuin lukion arvosanoissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)