Tekstitaidot pian koetuksella

Äidinkielen tekstitaidon koe lähestyy uhkaavasti. Tänään saamani preliminäärikokeen tuloksen perusteella parannettavaa on vielä: 9 pistettä kolmesta tehtävästä on aivan liian vähän maksimipistemäärän ollessa 18. Jos saan 4 pistettä tehtävää kohden, olen tyytyväinen. Silloin mahdollisuuteni päästä tavoitteeseeni - siis arvosanan E kirjoittaminen äidinkielestä - on entistä suurempi. Viimeisin aineistoesseeni pistemäärä oli 50, joten jos sen tasoisen esseen pystyn kirjoittamaan maaliskuussakin niin kaikki on kohdallaan.

Viime päivinä olen viettänyt kirjastossa melko paljon aikaa, kuten myös muut ikäiseni lukiolaiset. Tänäänkin lukusalissa melkeimpä jokaisella näytti olevan jokin äidinkielen kirja tarkastelun alla. Eikä ihme, onhan ne retoriset keinot, argumentaatiotavat ja muut sellaiset osattava ylihuomenna! Minulla itselläni on tällä hetkellä melko varma olo perjantaita ajatellen, mutta monilla tutuillani ei. Niin, olisiko silloin kursseilla kannattanut tehdä ne tehtävät kunnolla? Onneksi olen opiskellut koko lukioajan suht aktiivisesti, ettei ennen yo-kirjoituksia iske hirveä paniikki ja pänttäämisen tarve.

On muuten kummallista, että kirjastossa lukiessani minua häiritsee pieninkin ääni - jalan paukuttaminen lattiaan, vieressä istuvan liian äänekäs hengitys, läppärillä työskentely yms. - mutta kotona lukiessani oppikirjoja voin aivan huoletta soittaa stereoillani musiikkia. Yhtenä päivänä kirjaston lukusaliin tuli mölyämään ilmeisesti ranskalaisia opiskelijoita, joten oli lähdettävä sieltä. Suomenkielinen HILJAISUUS-lappunen ei näemmä saanut viestiään perille, ja minun muutaman vuoden takaisista ranskan opinnoista on muistissa enää muutama hassu lause, joilla ei saa kyllä minkäänlaista yhteyttä keneenkään.

Liian kova ja raskas musiikki opiskelun ohella aiheuttaa toki äärimmäistä häiriötä myös, mutta esimerkiksi The Nationalin kaltainen rauhallinen musisointi on ihan ok. Sad songs for dirty lovers äsken mainitulta orkesterilta on soinut viime päivät melko aktiivisesti. Se on mainio albumi, joskin se poikkeaa mielestäni todella paljon mm. yhtyeen vuonna 2007 julkaisemasta Boxer -albumista. Boxer kuulostaa jokseenkin kunnianhimoisemmalta ja ammattimaisemmalta, eikä sinänsä ihme, koska se on julkaistu useita vuosia myöhemmin kuin Sad songs for dirty lovers.

Perjantain koetta innolla odotellessa.