Biisien sanoituksista

Ihmisillä on eri syitä kuunnella musiikkia: joku haluaa vain kuulla soitinten pauhaavan, toiselle tärkeintä ovat sanoitukset. Itse arvostan kumpaakin äsken mainituista - eritoten jos ne soundaavat hyvin yhteen. Mutta yhtä asiaa en helposti sulata: huonoja sanoituksia. Jos biisissä on loistavat lyriikat, mutta en pidä siitä muuten, on suotavampaa vain lukea biisiä kuin runoa ja jättää musiikki kokonaan pois. Toisaalta, on olemassa monia menevämpiä rock-biisejä, joissa en keskity niinkään teksteihin vaan musiikkiin ja hyvään meininkiin.

Mitkä sitten määritellään hyviksi sanoituksiksi, on täysin mielipidekysymys. Omasta mielestäni hyvissä sanoituksissa täytyy olla hieman tulkinnanvaraa - tai jopa niin paljon etten ymmärrä niistä mitään pitkään aikaan. Useasti tulee koettua pitkänkin ajan päästä biisin ensikuuntelukerrasta "ahaa!"-elämyksiä, kun biisi aukenee aivan uudella tavalla. Viime aikoina olen kuunnellut paljon Ismo Alankoa ja keskittynyt hänen teksteihinsä, joista todella pidän. Mielestäni hän kirjoittaa aivan omaa kieltään, eikä vastaavaa löydy Suomesta.

Hyvät sanoitukset voivat olla mielestäni myös selkeästi etenevä tarina, mikäli se toimii. "Toimii" on taas tässä tapauksessa melko kiistanalainen sana, koska kaikki eivät ajattele samoin - oh,  what a surprise! Esimerkiksi Anssi Kelan biiseistä löytyy upeita tarinoita, joita jaksaa kuunnella uudelleen ja uudelleen vielä vuosienkin jälkeen - toivottavasti kaikki tietävät esimerkiksi biisit Mikan faijan BMW, Rock-unelma ja Rouva Ruusunen. Kelan uusin albumi Aukio on kokonaisuudessaan yksi tarina, joka mielestäni toimii. Jos et ole kuunnellut, suosittelen!